Teille onkin varmaan tullut selväksi että minä
pidän jännistä jutuista :)
En ole suuri kauhuelokuvien ystävä, verenloiskuttelun katselu
telkkarin kautta (tai muutenkaan!) ei ole oikein minun makuuni.
Historiasta ja kaikesta menneestä kun löytyy paljon hurjempia tarinoita,
tosia päällepäätteeksi ja niiden katselua varten tarvitaan vain mielikuvitusta.
Koska kerran nyt eletään vuoden synkimmän ajan alkua niin sen
kunniaksi kirjoittelen tämän kuun aikana tänne Tosivanhaan
näitä synkempiä kertomuksia.
Ja kauhuelokuvista puhuen, aloitankin siis heti hyvin rajulla
tarinalla (ei herkille) johon eräs pelotteluelokuva perustuu.
.
tarinalla (ei herkille) johon eräs pelotteluelokuva perustuu.
Sitä varten lähdetäänkin nyt mielikuvitusmatkalle (noin) keskiaikaisille
brittein saarille, tämän kertomuksen tarkka alkuvuosisata ei nimittäin ole tiedossa.
Arvellaan kaiken tapahtuneen 1500-luvulla mutta jo
1500-lukua aikaisempia tarinoita on olemassa. Tarkat yksityiskohdat
unohtuvat ja katoavat vuosisatojen saatossa.
Tapahtumapaikka on kuitenkin Edinburghin maaseutu
jolla tarinan alussa elettiin suuren pelon vallassa.
Muuten aikaansa suhteutettuna melko onnellisella maalaisseudulla oli
alkanut tapahtua kummia. Ihmisiä katosi arkipäivän puuhissaan eikä kukaan
tiennyt miksi tai minne.
Aamulla töihin lähtevä puoliso, paimentamaan lähtenyt
Aamulla töihin lähtevä puoliso, paimentamaan lähtenyt
lapsi tai torimatkalle lähtenyt puoliso vain katosivat
kuin tuhka tuuleen eikä heitä enää koskaan nähty.
Edes mahdollisia ruumiita ei löytynyt haudattavaksi eikä
minkäänlaisia merkkejä joita jäisi esim. eläinhyökkäyksen seurauksena.
kuin tuhka tuuleen eikä heitä enää koskaan nähty.
Edes mahdollisia ruumiita ei löytynyt haudattavaksi eikä
minkäänlaisia merkkejä joita jäisi esim. eläinhyökkäyksen seurauksena.
Katoamisia kesti kauan. Ensialkuun katosi vain muutama ihminen. Sitten
useampi. Aina säännöllisin väliajoin eikä kukaan säästynyt. Niin vahvat miehet
kuin naiset kuin lapset katosivat. Eivätkä vain paikalliset vaan myös matkailijat.
Vuosi toisensa jälkeen kului ja kauhusta tuli pysyvä
osa muuten niin kauniin ja idyllisen seudun asukkaiden elämää.
osa muuten niin kauniin ja idyllisen seudun asukkaiden elämää.
Ihmiset alkoivat kulkea pareittain tai vielä suurimmissa joukoissa sillä se oli
onnistunut tapa välttää kauhea katoaminen jonka jälkeen henkilöä ei
enää koskaan nähty. Uskomattomasti kului kaksikymmentä vuotta.
Kaksikymmentä vuotta kadonneita ihmisiä joita oli siinä vaiheessa jo satoja.
Mistä saattoi olla kyse?
Tilanne oli hirveä ja hätä niin suuri että apua pyydettiin
lopulta selonteon ohella hallitukselta ja pian paikalle lähetettiin
oman aikakautensa poliisijoukko, eräänlainen suurehko tutkimusryhmä
haravoimaan seutua toiveissa että edes joitain vihjeitä katoamisiin löytyisi.
Suureksi helpotukseksi mutta myös
kaikkien kauhuksi tuloksia tuli pian.
Vaikeapääsyiseltä niemennokalta jonne pääsyä erityisesti rajoittivat
terävät kivet ja alati vaihtuva vuorovesi, nimittäin löytyi useita ruumiinosia.
Luita, vaatteiden riekaleita.
Löydön jälkeen alueen haravointia tehostettiin, pian löytyi lisää luita,
jopa merkillisesti raadeltuja ja paloiteltuja ruumiitakin joiden
haju ja näky kauhistuttivat jo paljon nähneitä tutkimusryhmäläisiäkin.
Kaikki tapahtui näillä rannoilla.
Paljastui että suuri osa ruumiista jotka saatiin tunnistettua, kuuluivat alueella
liikkuneille matkalaisille. Syyttävä katse kääntyi alueen majatalonpitäjiin.
Oli todennäköistä että murhaaja löytyisi heidän paristaan.
Usean majatalon pitäjä pidätettiin ja ainakin yksi teloitettiin syyllisenä.
Vaan katoamiset jatkuivat joten teloitetuksi oli selvästi joutunut väärä mies.
Lisää miehiä pidätettiin. Eikä vain majatalonpitäjiä vaan nyt myös
kyläläisiä ja seudulla asuvia maanviljelijöitä. Perheet joutuivat pelkäämään
seudulla liikkuvaa massamurhaajaa tai murhaajia ja niiden lisäksi nyt myös poliisia.
Poliisi aloitti nykvalossa käsittämättömien mielivaltaisten teloitusten sarjat jossa
suoranaisella hakuammunnalla pyrittiin pidättämään epäilyksenalaisia miehiä
ja tappamaan heidät lain nimissä epäilynä murhista ja katoamisista.
Vaan katoamiset jatkuivat ja merkillisesti raadeltuja ruumiita löytyi yhä.
Loput vielä sattumoisin hengissä olevat majatalonpitäjät jättivät
kotinsa ja pakenivat kaikki suin päin seudulta jotta hekin eivät joutuisi
teloituspenkkiin. Myös monet paikkakuntalaiset lähtivät eivätkä koskaan
palanneet. Matkalaiset olivat nyt entistäkin suuremmassa vaarassa
joutua surman suuhun sillä yöpaikkoja ei enää ollut.
Eräänä päivänä suuri vuosikymmeniä paikkakuntaa riivannut
mysteeri lopulta ratkesi muuan paikkakuntalaisen pariskunnan
ratsastusmatkaan.
Kyseinen pariskunta oli lähtenyt kylän liepeille, rannikkopolulle ratsain.
Heidän kaartaessaan tien mutkan taakse, ryntäsi äkillisesti tielle suuri joukkio
kauhean näköisiä ihmishahmoja, likaisia, ryvettyneitä ja ryysyihin
pukeutuneita. Sekä miehiä että naisia. Tuo kauhistuttava joukko toimi
sanattomasti ja aikailematta, he kiskoivat miehen ja vaimon ratsailta.
Mies taisteli vastaan mutta vaimo kompastui maahan.
Välittömästi tämän kaulasuoni viillettiin auki ja naisen puoliso joutui
näkemään mitä hirvittävimmän näyn joka on kuviteltavissa;
joukkiosta erkaantui usea nainen jotka kumartuivat miehen puolison
kaulalle ja joivat verta suoraan vaimon haavasta.
Samassa tielle ratsasti myös muita matkalaisia jolloin päällekarkaajat
joutuivat kauhun valtaan, pakenivat ja mies säästyi samalta karmealta
kohtalolta.
Tapahtuneesta järkyttyneenä ja jo koko Englannin kohistessa tapahtuneesta,
lähetettiin paikalle neljän sadan miehen joukko haravoimaan koko
seutu tarkemmin kuin koskaan. Päivä- ja yökaudet seutua käytiin läpi.
Metsät ja pellot ja luolat ja kolot käänntettiin ympäri. Viikkoja
etsintöjä. Loputtomia ja väsyttäviä epätoivoisia etsintöjä kunnes
eräänä päivänä etsijäryhmä osui meren rannalle vuoroveden vaihtumisen
jälkeen, paikalle jolle oli pääsy vain lyhyen muutaman tunnin pätkän ajan.
Rannalta paljastui luola.
Juuri tämä nimenomainen luola.
Ja luolan sisältä suuri joukkio ihmisiä.
Rääsyihin puettuja, epäinhimillisen näköisiä ja kauhistuttavia.
Ihmisiä oli tarkalleen sanottuna 48 kappaletta mutta tuo tarkka
laskenta suoritettin vasta myöhemmin sillä tutkijoiden silmien eteen osui
näky jota oli vaikea uskoa.
Meren rannalle, kallioon syvän kielekkeen alle oli muodostunut
valtava luonnon muovaava syvä luola jonka seinät nousivat
korkeina suuaukon ympärille.
Luola oli kolkko ja vetinen, pimeä ja kylmä ja kaikkialla roikkui
ihmislihan palasia. Käsiä ja jalkoja. Kylkipalojen kappaleita. Monia reisiä
ja tunnistamattomia lihan ja läskin kimpaleita. Luita kaikkialla ja haju oli hirveä.
Kumpikin osapuoli oli hetken järkyttynyt. Luolan ihmiset
hämmästyksestä että heidän täydellinen piilonsa oli löydetty ja tutkijat
edessään olevasta näystä. Hämmästyksen hetken mentyä nopeasti ohi,
seurasi väkivaltainen tappelu.
Viitisenkymmentä luolan asukasta
heittäytyi kaikin voimin poliiseja vastaan mutta vaikka asukkaita oli
paljon, oli poliiseja enemmän. Jokainen jäsen kahlittiin ja raahattiin
luolasta ulos ennen kuin vuorovesi ehtisi taas vaihtua estäen pääsyn luolasta.
Kahdenkymmenen vuoden kauheudelle saatiin vihdoin loppu.
Mutta sen alku olikin toinen juttu.
Sitä valaistakseni on mentävä taakse kirjoituksen alkuun,
aikaan ennen ensimmäistäkään katoamista.
.
Tuolloin muuan skottimies matkusteli ympäriinsä maaseutua.
Hän oli merkillinen tapaus ja minusta hänen lähtökohtansa
olivat melko mukavalta kalskahtavat. Hän tahtoi elää ilman
yhteiskunnan orjuutusta, ilman aikansa tiukkoja moraalisääntöjä.
Melko pian hän löysi itselleen vaimon joka lämpeni puolison
puheille vapaasta elämästä ja pari alkoi haeskella yhteistä kotia.
Taloa he eivät milloinkaan löytäneet vaan sen sijasta
he löysivät luolan.
Luola soveltui maailmasta karkaamisideaaliin oikein hyvin.
Se oli piilossa ulkopuolisten katseilta ja nousuveden aikaan luolaan
ei päässyt sisään eikä sieltä pois. Siellä pari voisi aloittaa elämänsä
yhdessä, aivan rauhassa.
Ajan kuluessa pari sai lapsia. Monia lapsia. Ja myös lapsenlapsia.
Ulkopuolisia ei hyväksytty perhe-eloon vaan isä sai lapsia tyttäriensä
kanssa ja tyttäret saivat lapsia myös veljiensä kanssa. Kahdenkymmenen
vuoden aikana kahdesta alkuperäisasukkaasta muodostui lähes viidenkymmenen
hengen klaani. Ja jotta moinen klaani voisi elää ja tulla toimeen yhteiskunnan
ulkouolella, oli sen turvattava kyseenalaisiin keinoihin.
Niinpä aloitettiin matkalaisten ja kyläläisten ryöstely. Ihmiset kolkattiin,
vaatteet ja tavarat ryöstettiin. Ja jossain vaiheessa uhreja myös maistettiin.
Niin alkoi perheen kannibalismi jonka uhreiksi jäi vuosien aikana
jopa 1000 henkeä.
Perhe ei enää vaivautunut metsästämään eläimiä vaan kylän asukkaat
ja matkustajat muodostuivat perheen pääasialliseksi ravinnonlähteeksi.
Heidän ruumiinsa syötiin ja heidän vaatteensa otettiin perheenjäsenten käyttöön.
Kun joukkio oli nyt saatu kiinni ja kauheat teot oli tuotu päivänvaloon,
oli enää kysymys mitä perheelle tehtäisiin?
Rankaisu ei luonnollisesti ollut hellämielinen.
Murhaajaperhe kuljetettiin Edingburghiin ja ilman oikeudenkäyntiä
aloitettiin massateloitukset. Miespuoliset perheenjäsenet silvottiin hengiltä.
Vähä vähältä heistä irrotettiin kädet, jalat, suolet... Kunnes he kuolivat
verenhukkaan. Perheen naisjäsenet pakotettiin katsomaan koko tapahtuma.
Miesten jälkeen seurasivat naiset.
Heidät sidottiin roviolle ja poltettiin elävältä.
Kertomusten mukaan yleisönä seisovat ihmisjoukot,
tavalliset kansalaiset iloitsivat näystään joka tuntuu yhtä
käsittämättömältä kun kannibaaliperheen alkuperäiset teot
sekä myös heidän rangaistuksensa.
Elokuva "Yön silmät," nykyään paremmin tunnettuna "The hills have eyes"
Tilanne oli hirveä ja hätä niin suuri että apua pyydettiin
lopulta selonteon ohella hallitukselta ja pian paikalle lähetettiin
oman aikakautensa poliisijoukko, eräänlainen suurehko tutkimusryhmä
haravoimaan seutua toiveissa että edes joitain vihjeitä katoamisiin löytyisi.
Suureksi helpotukseksi mutta myös
kaikkien kauhuksi tuloksia tuli pian.
Vaikeapääsyiseltä niemennokalta jonne pääsyä erityisesti rajoittivat
terävät kivet ja alati vaihtuva vuorovesi, nimittäin löytyi useita ruumiinosia.
Luita, vaatteiden riekaleita.
Löydön jälkeen alueen haravointia tehostettiin, pian löytyi lisää luita,
jopa merkillisesti raadeltuja ja paloiteltuja ruumiitakin joiden
haju ja näky kauhistuttivat jo paljon nähneitä tutkimusryhmäläisiäkin.
Paljastui että suuri osa ruumiista jotka saatiin tunnistettua, kuuluivat alueella
liikkuneille matkalaisille. Syyttävä katse kääntyi alueen majatalonpitäjiin.
Oli todennäköistä että murhaaja löytyisi heidän paristaan.
Usean majatalon pitäjä pidätettiin ja ainakin yksi teloitettiin syyllisenä.
Vaan katoamiset jatkuivat joten teloitetuksi oli selvästi joutunut väärä mies.
Lisää miehiä pidätettiin. Eikä vain majatalonpitäjiä vaan nyt myös
kyläläisiä ja seudulla asuvia maanviljelijöitä. Perheet joutuivat pelkäämään
seudulla liikkuvaa massamurhaajaa tai murhaajia ja niiden lisäksi nyt myös poliisia.
Poliisi aloitti nykvalossa käsittämättömien mielivaltaisten teloitusten sarjat jossa
suoranaisella hakuammunnalla pyrittiin pidättämään epäilyksenalaisia miehiä
ja tappamaan heidät lain nimissä epäilynä murhista ja katoamisista.
Vaan katoamiset jatkuivat ja merkillisesti raadeltuja ruumiita löytyi yhä.
Loput vielä sattumoisin hengissä olevat majatalonpitäjät jättivät
kotinsa ja pakenivat kaikki suin päin seudulta jotta hekin eivät joutuisi
teloituspenkkiin. Myös monet paikkakuntalaiset lähtivät eivätkä koskaan
palanneet. Matkalaiset olivat nyt entistäkin suuremmassa vaarassa
joutua surman suuhun sillä yöpaikkoja ei enää ollut.
Eräänä päivänä suuri vuosikymmeniä paikkakuntaa riivannut
mysteeri lopulta ratkesi muuan paikkakuntalaisen pariskunnan
ratsastusmatkaan.
Kyseinen pariskunta oli lähtenyt kylän liepeille, rannikkopolulle ratsain.
Heidän kaartaessaan tien mutkan taakse, ryntäsi äkillisesti tielle suuri joukkio
kauhean näköisiä ihmishahmoja, likaisia, ryvettyneitä ja ryysyihin
pukeutuneita. Sekä miehiä että naisia. Tuo kauhistuttava joukko toimi
sanattomasti ja aikailematta, he kiskoivat miehen ja vaimon ratsailta.
Mies taisteli vastaan mutta vaimo kompastui maahan.
Välittömästi tämän kaulasuoni viillettiin auki ja naisen puoliso joutui
näkemään mitä hirvittävimmän näyn joka on kuviteltavissa;
joukkiosta erkaantui usea nainen jotka kumartuivat miehen puolison
kaulalle ja joivat verta suoraan vaimon haavasta.
Samassa tielle ratsasti myös muita matkalaisia jolloin päällekarkaajat
joutuivat kauhun valtaan, pakenivat ja mies säästyi samalta karmealta
kohtalolta.
Tapahtuneesta järkyttyneenä ja jo koko Englannin kohistessa tapahtuneesta,
lähetettiin paikalle neljän sadan miehen joukko haravoimaan koko
seutu tarkemmin kuin koskaan. Päivä- ja yökaudet seutua käytiin läpi.
Metsät ja pellot ja luolat ja kolot käänntettiin ympäri. Viikkoja
etsintöjä. Loputtomia ja väsyttäviä epätoivoisia etsintöjä kunnes
eräänä päivänä etsijäryhmä osui meren rannalle vuoroveden vaihtumisen
jälkeen, paikalle jolle oli pääsy vain lyhyen muutaman tunnin pätkän ajan.
Rannalta paljastui luola.
Ja luolan sisältä suuri joukkio ihmisiä.
Rääsyihin puettuja, epäinhimillisen näköisiä ja kauhistuttavia.
Ihmisiä oli tarkalleen sanottuna 48 kappaletta mutta tuo tarkka
laskenta suoritettin vasta myöhemmin sillä tutkijoiden silmien eteen osui
näky jota oli vaikea uskoa.
Meren rannalle, kallioon syvän kielekkeen alle oli muodostunut
valtava luonnon muovaava syvä luola jonka seinät nousivat
korkeina suuaukon ympärille.
Luola oli kolkko ja vetinen, pimeä ja kylmä ja kaikkialla roikkui
ihmislihan palasia. Käsiä ja jalkoja. Kylkipalojen kappaleita. Monia reisiä
ja tunnistamattomia lihan ja läskin kimpaleita. Luita kaikkialla ja haju oli hirveä.
Kumpikin osapuoli oli hetken järkyttynyt. Luolan ihmiset
hämmästyksestä että heidän täydellinen piilonsa oli löydetty ja tutkijat
edessään olevasta näystä. Hämmästyksen hetken mentyä nopeasti ohi,
seurasi väkivaltainen tappelu.
Viitisenkymmentä luolan asukasta
heittäytyi kaikin voimin poliiseja vastaan mutta vaikka asukkaita oli
paljon, oli poliiseja enemmän. Jokainen jäsen kahlittiin ja raahattiin
luolasta ulos ennen kuin vuorovesi ehtisi taas vaihtua estäen pääsyn luolasta.
Kahdenkymmenen vuoden kauheudelle saatiin vihdoin loppu.
Mutta sen alku olikin toinen juttu.
Sitä valaistakseni on mentävä taakse kirjoituksen alkuun,
aikaan ennen ensimmäistäkään katoamista.
Tuolloin muuan skottimies matkusteli ympäriinsä maaseutua.
Hän oli merkillinen tapaus ja minusta hänen lähtökohtansa
olivat melko mukavalta kalskahtavat. Hän tahtoi elää ilman
yhteiskunnan orjuutusta, ilman aikansa tiukkoja moraalisääntöjä.
Melko pian hän löysi itselleen vaimon joka lämpeni puolison
puheille vapaasta elämästä ja pari alkoi haeskella yhteistä kotia.
Taloa he eivät milloinkaan löytäneet vaan sen sijasta
he löysivät luolan.
Luola soveltui maailmasta karkaamisideaaliin oikein hyvin.
Se oli piilossa ulkopuolisten katseilta ja nousuveden aikaan luolaan
ei päässyt sisään eikä sieltä pois. Siellä pari voisi aloittaa elämänsä
yhdessä, aivan rauhassa.
Ajan kuluessa pari sai lapsia. Monia lapsia. Ja myös lapsenlapsia.
Ulkopuolisia ei hyväksytty perhe-eloon vaan isä sai lapsia tyttäriensä
kanssa ja tyttäret saivat lapsia myös veljiensä kanssa. Kahdenkymmenen
vuoden aikana kahdesta alkuperäisasukkaasta muodostui lähes viidenkymmenen
hengen klaani. Ja jotta moinen klaani voisi elää ja tulla toimeen yhteiskunnan
ulkouolella, oli sen turvattava kyseenalaisiin keinoihin.
Niinpä aloitettiin matkalaisten ja kyläläisten ryöstely. Ihmiset kolkattiin,
vaatteet ja tavarat ryöstettiin. Ja jossain vaiheessa uhreja myös maistettiin.
Niin alkoi perheen kannibalismi jonka uhreiksi jäi vuosien aikana
jopa 1000 henkeä.
Perhe ei enää vaivautunut metsästämään eläimiä vaan kylän asukkaat
ja matkustajat muodostuivat perheen pääasialliseksi ravinnonlähteeksi.
Heidän ruumiinsa syötiin ja heidän vaatteensa otettiin perheenjäsenten käyttöön.
Kun joukkio oli nyt saatu kiinni ja kauheat teot oli tuotu päivänvaloon,
oli enää kysymys mitä perheelle tehtäisiin?
Rankaisu ei luonnollisesti ollut hellämielinen.
Murhaajaperhe kuljetettiin Edingburghiin ja ilman oikeudenkäyntiä
aloitettiin massateloitukset. Miespuoliset perheenjäsenet silvottiin hengiltä.
Vähä vähältä heistä irrotettiin kädet, jalat, suolet... Kunnes he kuolivat
verenhukkaan. Perheen naisjäsenet pakotettiin katsomaan koko tapahtuma.
Miesten jälkeen seurasivat naiset.
Heidät sidottiin roviolle ja poltettiin elävältä.
Kertomusten mukaan yleisönä seisovat ihmisjoukot,
tavalliset kansalaiset iloitsivat näystään joka tuntuu yhtä
käsittämättömältä kun kannibaaliperheen alkuperäiset teot
sekä myös heidän rangaistuksensa.
Elokuva "Yön silmät," nykyään paremmin tunnettuna "The hills have eyes"
on monille tuttu. Ja nyt tiedätte todellisen tarinan elokuvan takana.
Joskus se todellisuus vain on fiktiota ihmeellisempää... Tai kauheampaa.
Joskus se todellisuus vain on fiktiota ihmeellisempää... Tai kauheampaa.
Hrr mikä tarina.
VastaaPoistaOlen huomannut intialaisten suhtautuvan karman lakiin mutkattomammin kuin meidän nykyeurooppalaisten. Meistä tuo miesten paloittelu ja naisten roviolla poltto rangaistukseksi kuulostaa niin irvokkaalta, Intialaisista taas on (tai ainakin suurimmasta osasta tuntuisi olevan) vain parasta jos pahantekijät saavat omaa julmuuttaan vastaavan julman rangaistuksen mahdollisimman pian, koska tulisihan se kauhukarma sieltä kohdalle kuitenkin seuraavassa elämässä... sitten sen voi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kauhukarma :D Niinpä :) Mietin kyllä miten ennen uskallettiin tehdä mitään rikoksia ylipäätään kun rangaistuskäytännöt olivat niin järkyttävän karmeita. Mutta niin taisi arkielämä isorokkoineen ja ruttoineen ja nälkävuosineenkin olla ajoittain niin hurjaa että elettin pikemmin hetkessä eikä ajateltu mahdollisia tulevia rangaistuksia.
PoistaHuiiii! Olipa hyytävä tarina! Kiitos :>
VastaaPoistaOli sitä pelottava kirjoittaakin ;) Kiitos kommentista!
PoistaOih, tämä oli kyllä huikean karmiva tarina! :) Tällaisia on ihana lukea kun ne perustuvat tosi tapahtumiin!
VastaaPoistaBlogisi vaikuttaa muutenkin todella mielenkiintoiselta ja monipuoliselta :) Liityin heti lukijaksi! :)
Minustakin kaikki tositapahtumiin perustuvat jutut ovat luonnollisesti kaikkein hurjimpia :D Ja ne eivät tunnu niin kamalilta kun kuvittelee ne mielessään. Telkkarista en tällaisia ikinä uskaltaisi katsella. :)
PoistaHuuiii mikä tarina! :O En viittiny viime yönä tätä vielä lukea, mut nyt päivänvalossa oli pakko. :D Hienosti kerrottu tarina, pakko oli lukea alusta loppuun tämä.
VastaaPoistaTuohan on mitä parhain kehu, nimittäin että tarina on niin hurja ettei sitä uskalla pimeällä lukea ;) Kiitos!
PoistaAika karmiva tarina. Komppaan Viviania. Onneksi oli vielä päivännäöllä kun tämän luin :D en itsekään oikein kestä kauhuleffoja kun tuo mielikuvitus on pikkuisen liian yksityiskohtainen ja vilkas. Olen monesti herännyt hiestä märkänä ja kauhuissani jonkin vähän turhan graafisen painajaisen jäljiltä, joten mieluummin jätän sen vuoksi kauhuleffat katsomatta.
VastaaPoistaVaikka elämä silloin ennen 1500-lukua oli hirveän karua ja kovempaa kuin kukaan nykypäivän ihminen voi edes kuvitella, niin pistää silti miettimään että mikä ajoi tuon pariskunnan moiseen elämäntapaan?
Perheen saama rangaistus suhteessa rikokseen tuskin oli yhtään sen kovempi kuin muutkaan tuon ajan rangaistukset. Silmä silmästä, hammas hampaasta taisi olla tuohon aikaan varsin yleinen ideologia ja vankiloissa käytettiin yleisesti erilaisia kidutusmenetelmiä ruuvipenkeistä rautaneitsyisiin. Ajateltiin kai että kovat fyysiset rangaistukset toimisivat esimerkkinä ja saisivat ihmiset pysymään kaidalla tiellä paremmin kuin vain pelkkä vapaudenriisto. Voisin kuvitella että yleisön "riemu" katsoa kidutettavia kuolevia ihmisiä oli myös aika suoraa seurausta elämän karuudesta ja siitä että hyväkin päivä oli parhaimmillaan aika karmea ja kolkko. Kun huvituksia ei paljon ollut niin ne huvitukset piti hakea sitten siitä mitä oli tarjolla, mikä kai yleensä tarkoitti torilla jonkin rangaistuksen täytäntöönpanoa. Taikausko ja muut uskomukset varmaankin saattoivat vaikuttaa myös rangaistusten toteuttamiseen, raajojen irti leikkaamisella/repimisellä ehkä haluttiin varmistaa että murhaaja ei enää kuolleista palaa murhaamaan. En ole varsinaisesti tutkinut muinaisia rangaistuskäytäntöjä, mutta tällaisia ajatuksia tuli mieleen sen perusteella mitä olen historiaan perehtynyt.
Piti vielä lisäämäni että ajatus ihmisoikeuksistahan oli vielä täyttä utopiaa tuohon aikaan. Ihmiset olivat eri arvoisia ja voin kuvitella että murhamiesten arvo oli aikalailla miinuksen puolella. Ajatus ihmisten tasavertaisuudesta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta, sekä myös pahantekijöiden ihmisoikeuksista on kehittynyt vasta vuosisatoja myöhemmin. Esim lapset olivat ennen enemmänkin omaisuutta, taloudellinen taakka ja riesa kuin arvokkaita ja rakastettuja perheenjäseniä. Ihmisiä ei mielletty yksilöinä vaan osana perhe-yksikköä jonka johtaja oli perheen isä. Siksi myös yksilön itsemääräämisoikeudesta ei osattu haaveilla, tämä osaltaan selittänee sitä miten on mahdollista että tämän perheen isä lisääntyi omien tyttäriensä kanssa ilman että puoliso puuttui asiaan. Isän ja aviomiehen arvovaltaa ei tullut kyseenalaistaa, olivat hänen määräyksensä sitten miten mielivaltaisia tai väkivaltaisia. Aviomiehellä oli myöskin laillinen oikeus fyysisesti kurittaa tottelematonta puolisoa ja lapsiaan.
VastaaPoistaMinä aina niin ilahdun näistä sinun kommenteistasi koska niissä on niin paljon mielenkiintoista asiaa.
PoistaNoissa vanhoissa rangaistuksissa itseä hämmästyttää se että kohtuullisen mitättömistä rikoksista saattoi tulla nykymielessä aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi aivan mitätön varkaus saattoi viedä pahimmassa tapauksessa hengen. Ilmeisesti vedottiin sitten siihen esimerkkiin, mikä parempi kannuste rikosten välttelyyn kuin nollatoleranssi ja niin karmeat julkiset rangaistukset että varmasti mietti kahdesti ennen kuin lähti omenavarkaisiin...
Tuota miehen ehdotonta auktoriteettia en oikein vieläkään kunnolla sisäistä. Se on hassua, paljon historiaa lukeneena osaan myötäelää pääni sisällä monien merkillisten tapojen ja asioiden mentaaliset mallit ja käsitykset mutta silti minua edelleen hätkähdyttää kun joskus tajuan miten ehdotonta miehen valta olikaan ennen.
Mukava kuulla että tähän hataraan päähän tarttuneesta "turhasta tiedosta" on iloa muillekin :D
PoistaKyllähän se miehen ehdoton valta aika karulta tuntuu, etenkin silloin kun lukee tällaisista todella väkivaltaisista tapahtumista. Vaan silloin ainakin osaa olla onnellinen siitä että nykyaikana itsellä on sentään nykyään mahdollisuus valita ja hallita itse itseään.