Wanhoja uutisia 1700- ja 1800-luvuilta

Netti toimii jälleen ja olen löytänyt uuden jännän mielenkiinnonkohteen
jossa olen pyörinyt silmät kiiluen välillä nauraa höristen, välillä päätä pudistaen
ja välillä tuskaisena koska tiedän etten saa mistään asiaan liittyviä lisätietoja. 

  Löytämäni jännä paikka on Google news.

Se on eräs googlen monista palveluista josta voi löytää to-del-la
vanhoja sanomalehtiä kokonaisuudessaan. Olen haltioissani lueskellut
tänään lehtiä esimerkiksi 1700- ja 1800-luvuilta ja voin kertoa että niistä
löytyy tosi kummaa kamaa.

Esimerkiksi "Avioituneet"-ilmoitukset.

Huomasin että varsinkin 1800-luvun alussa morsio on
 ollut usein vain 15-16 vuotias ja nykyajasta poiketen
 ilmoituksissa kerrotaan huvittavasti myös tarjoamuksista tähän tyyliin:

"Kunnianarvoisa neiti Agatha Clegg 16-vuotta nai tänään
Arvoisan Ruorimies William Jonesin morsiamen isän läsnäollessa.

Tarjottiin erinomaista kuorrutekakkua josta puhutaan vielä kauan.
Myös erinomaista viiniä oli niinmyöten tarjolla."

tai

"Kunnianarvoisa Neiti Naylor 15-vuotta nai tänään
 kunnianarvoisan Herra Alexander Scottin.

Morsiamen perhe oli koolla tilaisuudessa.
Tarjottiin mainio pitopöytä, tarjottu valkoinen brandy oli erityisen laadukasta."

Voihan se olla että tuossa lukemassani lehdessä oli
töissä harvinaislaatuinen herkkusuutoimittaja, mene ja tiedä.
Jotenkin ihanaa lukea noista tarjoamuksista aivan erikseen.
On siellä häissä herkuteltu parisataa vuotta sitten.

Voi kun pääsisi aikakoneella kärpäseksi kattoon.

Nyt kun morsioista oli muutenkin puhetta niin ymppään tämän löytämäni jutun tähän. Kiinnostava fakta on että tämä löytyi tasan 100 vuotta vanhasta lehdestä sillä päiväys oli 12.1.1913.

Mitäköhän tässäkin on taustoilla? Rikkaan maanomistajan nuorta 16-vuotiasta morsiota joka oli ollut naimisissa vain 4 kuukautta ammuttiin päähän kotonaan farmilla.

Aviomies oli tullut kotiin juuri ampujan karattua, pyssy löytyi vielä lämpimänä lattialta. Teinimorsio ehti kuiskata vain "mies teki sen!" ennen kuin pyörtyi.

Lopuksi kerrotaan pahaenteisesti "Rouva Hoover saattaa toipua."

Mahtoikohan hän selvitä?

Toisellekin morsiamelle kävi huonosti.

"10.7 1821 allekirjoittanut Ann Hazell nai Thomas Matthews juniorin,
 vihkimisen toimitti pastori Gibson ja he elivät yhdessä kunnes Matthew
 päätti hylätä minut ja kaksi yhteistä tytärtämme ja syyllistyi kaksinnaimiseen
 naimalla marraskuussa 1828 Ann Chandlerin.

Tästä rikoksesta mainittu Thomas Matthews on asetetty syytteeseen."

Rouva Matthews jatkaa kertomalla että hän on hakenut tämän vuoksi avioeroa. 

Ilmeisesti julkinen ilmoitus lehdessä kuului ajan avioerotoimenpiteisiin.

Aikamoinen ketku tuo mies.

Lehdissä oli myös hauskoja mainoksia.  

Siinä missä myyntipalstalla on nykyään autoja, 

myytiin ennen purjeveneitä.

Tässä myydään 90 tonnista ruotsalaista kuunaria 

"William & Elizaa" ja 180 tonnista "Mary & Elizaa."

Olisi ollut hauska matkustaa 

"Timantissa" tai "Orozimbossa."

Hätkähdyttävimpiinkin mainoksiin törmäsin.

Näitä oli todella, todella paljon.

Siinä missä moniin ilmoituksiin ja mainoksiin oli hauska
 suhtautua huumorilla, olivat nämä tällaiset aika sokeeraavia
 ihan jo siksikin koska muut artikkelit ja ilmoitukset olivat niin korrekteja ja sivistyneitä.

Tässä suoraan yksityiskuunarilta myydään fiksu 16-vuotias orjapoju
 jota on aikaisemmin käytetty maatöihin. Myydään myös 28-vuotias
 orja jolla 5-vuotias poika ja kaksivuotias tyttö.

Myydään nykypäivän lemmikki-ilmoituksista tutuin termein "pysyvään kotiin."

Tämä "myydään pysyvään kotiin" taisi selvästi olla
 "kunnianarvoisen" ja "hyvän" orjakauppiaan tunnusmerkki
vähän sellaisin vivahtein että ei tässä mitään raakalaisia olla
 kun orjani myyn vain hyvään ja pysyvään kotiin!!

On siinä itsepetosta...

Ilmeisesti kauppatavara ei kuitenkaan aina saanut "hyvää kotia"
sillä lehdet suorastaan pursuivat ilmoituksia karanneista orjista
joiden kiinniottamisesta maksettiin erisuuruisia palkkioita.

"Tumma, 16-vuotias mulattityttö Ann karannut. 

157cm, paksut huulet, miellyttävä ruumiinrakenne.

Tavallisimmin kampaa villansa (hiukset!) palmikolle.

Karatessa päälla uusi Ticklenburgin puuvillainen hihaton 

alusmekko jonka saumoja ei käännetty, puolipitoinen 

harmaa päällysmekko jossa osaksi helmi- ja osaksi 

metallinappeja, karkeapuuvillainen essu jossa kaulus, 

hyvät puuvillasukat, puolipidetyt kengät ja kuvioitu 

nenäliina jota pitää päähineenä jossa on reikä jonka 

ilmeisesti siihen on rotta purrut.

Kukatahansa joka nappaa tytön Baltimoren 

lähialueilla saakoon viisi dollaria, 

16 mailin päästä kymmenen dollaria ja 

kaikki kohtuulliset lisäkulut maksetaan.

Kaikkia henkilöitä varoitetaan avustamasta tyttöä rangaistuksen uhalla."

Tästä tytöstä tarjottiin maksimissaan kymmenen dollaria
 joka on nykyrahassa 130 euroa. Tuolloin sillä rahalla oli kyllä
 enemmän ostovoimaakin.

Mahdottomia summia ei kuitenkaan
karanneista orjanaisista maksettu. Orjamiehistä maksetut palautusrahat
ovatkin sitten suurempia sillä miehiä käytettiin maataloustyökoneina
 jotka jaksoivat ankaraa fyysistä puurtamista paremmin kuin naiset. 

Suurin silmiini osunut löytöpalkkio
oli nykyrahassa vähän vajaa 2000 euroa.

Siinä karannut orja oli 17-vuotias poika, omistajansa monitoimikone
 monituisissa ulkotöissä joka oli myös "sivisykseen" koulutettu eli
 monin tavoin arvokas. On myös mahdollista että tämän hintaluokan
 orja oli myös isäntänsä äpärälapsi. Tämä löytöpalkkio oli
 kuitenkin harvinaisen suuri.

Yleensä palautetuista orjista ei maksettu kovin suuria summia koska
 ellei kyseessä ollut alunperinkin jostain syystä erittäin arvokas orja,
katsottiin karkaaminen erittäin negatiiviseksi seikaksi ja orja tapettiin palautuksen jälkeen.

Karatessaan kuolleeksi julistetusta orjasta ei kannata maksaa maltaita mutta kunnian takia ja esimerkin takia piti karannut orja saada takaisin tapettavaksi.

On myös huomioitava että käytännössä jokaisen tällaisen ilmoituksen takaa
 löytyy vakavaa kaltoinkohtelua, yhteiskunnassa jossa orjuus oli laillinen elinkeino,
ei juuri ollut paikkaa karanneelle orjalle. Ei ollut paikkaa minne karata.

Niinpä "kodista" paettiin vain äärimmäisen hädän alla.

Karkaamisen taustalta löytyi raiskauksia, pahinpitelyä, silpomista, you name it.

Orjalla ei ollut oikeuksia.

Orjia myytiin samalla osastolla kuin viljaa,
 hepeniä, päänsärkypulvereita ja omenoita.

1800-luvun alun lehdissä oli myös useita 

pikkuilmoituksia joiden sisältö meni suunnilleen näin:

"VELKOJILLENI! 

Yritän kunnianarvoisesti 

maksaa niin pian kuin voin!

Olen keskustellut pankinjohtajani kanssa ja 

saan ehkä huomattavan lainan.

Pyydän kärsivällisyyttä. 

Nöyrimmin Herra Sejase."

"IMETTÄJÄ haluaa paikan! 

Pystyn tuottamaan runsaasti korkealuokkaista

 rasvaista maitoa ravitsemaan lastanne. 

Oma lapseni kuoli joten maidolle ei ole kilpailijaa. 

Tiedustelkaa ystävällisesti osoitetietoja toimistosta."

"KOTIOPETTAJATARTA etsitään.

Keskustassa asuva herrasmies toivoo 

saavansa palvelukseen Ladyn joka on 

sovelias opettamaan ranskaa, Englantia 

sekä kaikkia sivistyneen naisen koulutukseen liittyviä taitolajeja.

Nyt kun tuon arkiston löysin tulen palaamaan sinne vielä monta kertaa. En edes vielä päässyt 1900-luvulle saatika 60-70-lukujen lehtiin joiden parissa on varmasti yhtä hauskaa!

Tytön ja pojan moraalinen kehitys

Hih. Tässä brittiläisen, 1900-luvun vakavin mielin tehdyn
hygieniaoppaan kuvitusta. Kuvat ovat huonolaatuisia mutta
saahan niistä juuri ja juuri selvää.

Kyseessä on sekä tytön- että pojan kaksi polkua. 

Tiesittekö että tie kohti turmiota tai hyvettä alkaa jo varhaisnuoruudesta.

Jos 13-vuotiaana lukee "pahaa kirjallisuutta" (romanttista hömppää),
saattaa se johtaa siihen että parikymppisenä koketeeraa ja flirttaa
joka taas johtaa 26-vuotiaana nopeaan ja kevytmieliseen elämään.

Nelikymppisenä onkin jo totaalinen hylkiö, "outcast."

Jos vain tuokin nuori nainen olisi 12-vuotiaana keskittynyt
 läksyihinsä ja tottelemaan ja noudattamaan sääntöjä, olisi hän
parikymppisenä suorastaan hyveille omistautunut, 26-vuotiaana
 rakastava äiti kuten joka naisen pitääkin ja stten kuusikymppisenä
 kunnioitettu isoäiti lapsenlapsi sylissään!

 Ei ole pojilla sen helpompaa.

 Turmion tie on heilläkin edessään jos hän 15-vuotiaana
 keskittyy tupakki- sekä itsensähyväilykokeiluihin
eikä opiskele ja keskity "puhtauteen..."

Jos sama meno jatkuu 25:kin, eli se kevytmielinen elämä ja 

"epäpuhtaus" johtaa se vain siihen että 36-vuotiaana on paheen

 ja rappion polulla ja totaalisesti mieron tiellä ja 45-vuotiaana

 hanskat ovatkin jo tiskissä ja olet moraalisfyysinen ihmishylkiö.

Tässäkin voi valita toisin, voi valita puhtauden ja taloudellisuuden

 jolloin kolmekutosena saavuttaa kunnioitettavaa menestystä 

jolloin kuusikymppisenä onkin kunnioitettu vanhus (lapsenlapsi polvellaan).

Olisi hauska nähdä tällaisia varoitustaulukoita nykyaikaistettuna! 

Jos oikein itsestä irtoaisi energiaa voisi ottaa tulevaisuusprojektiksi 

sellaisten piirtämisen. Voisi olla hauskaa ;)

Wanhoja uutisia Raumalta

Olen taas huvitellut sanomalehtiarkistojen kätköissä. 

Ne ovat niin mielenkiintoisia! 

Lukiessa vähän aina naurattaa, itkettää, harmittaa ja puistattaakin.

 Alussa ovat silmät seota vanhan fontin tankkaamisessa mutta jo puolen tunnin

 kuluttua lukee kuin vanha tekijä merkillisiä kirjaimia ihan huomaamattaan.

Ajattelinkin tarjota teille hauskoja paloja huhti- ja toukokuulta vuodelta 1882.

Kaikki nämä jutut napsin Rauman Lehti-nimisestä sanomalehdestä.

 Kahvea tarjolla.

Kaikenlaiset ilmoitukset olivat sanomalehdelle silloin 

kuten nytkin tärkeä tulonlähde. Ja kyllä niitä olikin.

"Hyvää sitrooni-simaa" tarjosi vapun tienoilla useampikin paikka. 

"Erittäin hywän makuista suklaata ja cacaota," "karjan omenia," sekä

 "laivamiehistön ruokaa niinkuin suolasta sianlihaa, raavasta, sekä ruisleipää sekä juomista" 

myytiin myös niinikään. Eräs mainos ilmoitti mystisesti: "Yksi elävä sika." 

Liekö ollut myynti-ilmoitus sekin?

Todetaan myös että "niille jotka haluavat viinaa puhtaasta viljasta

 ilmoitetaan täten että Uudenkaupungin viljapolttimo-yhtiö valmistaa

 viinaa ainostaan puhtaasta viljasta." 

Ja niinpä, tämä on hyvä tietää. 

Ettei vain osta viinaa joka on likaisesta viljasta. Sitäkin varmaan oli kaupan koska

 tässä niin puhtautta alleviivattiin. Olikohan likaisen viljan viina jotenkin pahanmakuista?

Mitä enemmän lehtiä luin, sen paremmin huomasin hermostuneen

 vireen jokaisen lehden painoksessa kun kirjoitettiin pahamaineisesta Rupulista. 

Mikä tämä rupuli tarkalleen oli, en päässyt heti selvyyteen mutta niin erittäin 

huolestuneesti siitä puhuttiin ja jaettiin ohjeita miten rupulilta voisi välttyä että kiinnostuin. 

Pahaenteiset otsikot kuten "Rupuli lähenee kaupunkiamme!" kertoivat siitä 

että mistään ihan tavallisesta noroviruksesta ei ollut kyse. Lehti lehden jälkeen 

kertoo että oli taas miehiä kuollut. Ja viimeksi Kullanperän kylästä "tähän hirweään 

tautiin joka vallalle kerta päästyään on miltei mahdoton saada häädetyksi!" 

Tautia liikkui kaikkialla Rauman ympäristössä, ja huomautettiin

 myös pelokkaasti että kirkossakäynti oli suuresti lisääntynyt 

joka yksistään kertoi Rupulin kauhusta. 

Rauman pyhän ristin kirkko.

Jokaisessa lehdessä kerrottiin hoitotoimia ja neuvotaan mm.

 "Erottakaa heti pois rupuliin sairastuneet kaikista muista kuin niitten 

hoitajista, pitäkää sairasten makuuhuoneissa raikasta ilmaa akkunain 

aukaisemisella pyhäpäivinä sekä uunipellien auki olemalla. Moni luulo

 ettei rupuli tartu on niin turha ettei se vaadi enempää kuin mainitsemisemme.

 Vielä kerta siis: Raittiutta ja puhtautta sekä suurta warowaisuutta juuri nyt!"

Mikä sitten oli tämä hirwiä Rupuli? 

Kyseessä oli Isorokko. 

Ajattelin että laitanpa tähän havainnollistavan kuvan isorokkopotilaasta joka 

demonstroisi millaisesta sairaudesta on kyse mutta käytyäni katsomassa miltä tuo 

"smallpox" livenä näyttääkään, päätin toisin. Jos te saatte saman päähänpiston, kehoitan

 harkitsemaan uudelleen jos olet herkkä. Mielenkiintoista asiayhteyden kannalta 

mutta ei missään nimessä kaunista.

Aivan avuttomina ei rupulia odotettu vaan Raumalta

 löytyi myös ammattimainen rokottajatar. 

Asukkaita moitiskeltiin siitä että ylen harvat ovat saapuneet rokottajattaren

 luokse rokko-istutukseen. Tämä on jonkin verran ymmärrettävää sillä

 toisinaan itse rokote sai henkilön hyvin sairaaksi.

Karl ei menehtynyt Rupuliin mutta 

hänen muistorunonsa on karun kaunis.

Huolimatta siitä että kauhistuttava Rupuli vaani hiljaisena 

tappajana kaupungissa, järjestettiin pelon alla sentään huvituksiakin. 

"8:nnet tanssihuvit pidetään sunnuntaina huhtikuun 23. päivä. alkaen kello 7 illalla. Sisäänpääsymaksu on Rouvasnaisilta yksi markka, herroilta 1. markka 50p. ja lapsilta 50p."

(Entä neidit?)

Hieman huolestuneita oltiin myös Raumaa uhkaavasta Hihhulilaisuudesta. 

 Ellet ole erityisempi historiantuntija niin sana varmaan huvittaa. 

Vielä 1800-luvun puolella Lestadiolaisuudesta puhuttiin siis alun perin Hihhulilaisuutena! 

Ongelma tuolloin oli uuden ja huolestuttavan uskonsuunnan edustajien vierailu

 kaupungissa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ainakin toimittajan mielestä sillä lehti 

kertoo että Helsingistä saapuneet Hihhulit eivät saaneet esitteiden jakamisesta

 ja saarnaamisesta huolimatta seuraajia ja palasivat

 takaisin jo muutaman päivän perästä.

Tämä pikkuilmoitus oli minusta merkillinen enkä osaa sitä selittää.

Tarjoutuuko Rouva Wesander siis ottamaan ottolapsia vai piikoja? 

Ja miksi fontti vaihtuu kun kieli vaihtuu? Kummallista.

*

Hauska pikkujuttu oli minusta seuraava. 

Rauman Lehti-lehden toimituksella lieni jotakin hampaankolossa jotakuta kirkon

 viranomaista vastaan sillä lehdessä oli tällainen lyhyt kuvitteellinen sananvaihto:

Tenho: Oletkos Rauman Lehdestä lukenut

 noista eriluontoisista sisarus-pareista?

Tuusu: Olen oikein. Entäs sitten?

Tehno: Etkö tahdo kanssani mennä tirkistämään jonkin 

mökin ikkunasta, jospa löydettäisiin tuo merkillinen 

sisaruspari siivottomuus ja epäjärjestys?

Tuusu: Ole vaiti! Kyllä ne löytyvät 

paremmistakin paikoista kuin mökeistä!

Tenho: Paremmista paikoista!?

Tuusu: Niin oikein.

Tenho: Sanoppas minullekin?

Tuusu: Mene vain Rauman kirkkoon, eli 

tirkistä sen ikkunasta. Kyllä ne löydät.

Tenho: Vai niin, en olisi uskonut!

Menikö ohi? Niin minultakin. Mutta luulen että kyse oli siitä että lehti

 katsoi oikeudekseen piikitellä kirkon sottaisuutta ja huonoa hoitoa

 yleisönosasto-pakina tyyliin. Tämä on varmaan silloin 130 vuotta sitten 

kovasti naurattanut seurakuntalaisia ja harmittanut hirveästi kirkon 

henkilökuntaa ja ollut puheenaiheena monen Frouvan kahve-kutsuilla 

jossa sitä on päivitelty kovasti ainakin parin viikon ajan varmasti.

Samoja harmeja on ollut silloin kuin nytkin, tavaroita on kadonnut. 

Onneksi on lehden ilmoituspalsta jossa hukattua voi etsiä 

Esim: "Kadonnut. Lasisilmä koteloineen Ruilan ja Palmrothin talojen 

välillä. Kunniallinen löytäjä jättäköön sen tämän lehden painoon." 

Mahtoi olla ikävää odotella löytyisikö sitä lasisilmää ollenkaan.

 Luulen että olivat kalliita kapistuksia. 

Lähdin pohtimaan olikohan hänellä odotusaikana silmälappu? 

Ja mistä hän sellaisen sai? Ehkä vaimo ompeli mutta oliko vaimoa? 

Vai kulkiko vain silmättä silmäkuoppa mollottaen pitkin vanhan Rauman katuja?

 Voi vastaamattomia kysymyksiä! 

Eräässä myöhemmässä lehdessä oli taas ilmoitus toisesta onnettomasta joka oli 

kadottanut lasisilmänsä monikossa, elikä silmälasit koteloineen. Tämä herra oli 

valmis maksamaan löytöpalkkionkin ja ilmoittaa löytäjän voivan noutaa palkinnon 

Grönroos'in rommipuodista. (Miksi nykyään ei enää ole rommipuoteja?)

Huhtikuussa 1882 ilmestyi kokonaista viisi numeroa. 

Jokaisesta lehdestä löysin mukavia nimipäiväilmoituksia. 

Nimipäivä oli tuolloin tärkeämpi kuin syntymäpäivä jota jälkimmäistä harva 

mitenkään muisti ja on hauskaa että myös miehet onnittelivat avoimen 

hellästi toisiaan lehtien palstoilla. Eräs kaunein loru mieskaverukselta toiselle kuului:  

"Sun elämäsi puu korkealle kasvakoon ja olkoon täytetty onnen ja rakkauden ruusuilla!" 

 Muutenkin nämä toivotukset olivat ihania. 

Ei suinkaan tavallisia "Onnea!"-toivotuksia vaan esim. 

"Olkoon ikäs onnellinen, loppus loistava!"

Eräässä lehdessä oli kuitenkin ennätys, "Otto A-R'lle" oli onnitteluviestejä 

toinen toisensa perään lähes loputtomiin. Otolle toivotettiin mm. 

"Onnea, riemua ja menestystä kaikissa toimissasi, sitä tässä toiwotamme!" ja 

"Hurraa! Nyt Otto nimipäiwällesi joka on huomenna! Onnea riemua ja menestystä,

 sitä veikot toivottaa!"

Erityisesti eräässä toivotuksessa olivat kalliinnäköiset kehykset ympärillään 

 jotka varmasti olivat maksaneet toivottajalle monta markkaa ja sanat: 

"Otolle. 

Onnellisuutta sinulle vaan. Toivoo ainiaan. 

Ja kaikk sinun nimesi tietävät. 

Et ole vanhanakaan unhoitettu!"

Tästä tulin hieman surumieliseksi. 

 Otto on tainnut olla harvinaislaatuinen ihminen, mukava ja ystävällinen

 nuori mies. Monien rakastama. Ja nyt hänet on sittenkin unhoitettu. 

Kuka enää muistaa Ottoa? 

No, nyt moni meistä sentään tänään ajattelee häntä,

 kenties ensimmäisen kerran yli sataan vuoteen. 

Runon kirjoittaja taisikin olla ennustaja.