Wanhoja uutisia 1700- ja 1800-luvuilta

Netti toimii jälleen ja olen löytänyt uuden jännän mielenkiinnonkohteen
jossa olen pyörinyt silmät kiiluen välillä nauraa höristen, välillä päätä pudistaen
ja välillä tuskaisena koska tiedän etten saa mistään asiaan liittyviä lisätietoja. 

  Löytämäni jännä paikka on Google news.

Se on eräs googlen monista palveluista josta voi löytää to-del-la
vanhoja sanomalehtiä kokonaisuudessaan. Olen haltioissani lueskellut
tänään lehtiä esimerkiksi 1700- ja 1800-luvuilta ja voin kertoa että niistä
löytyy tosi kummaa kamaa.

Esimerkiksi "Avioituneet"-ilmoitukset.

Huomasin että varsinkin 1800-luvun alussa morsio on
 ollut usein vain 15-16 vuotias ja nykyajasta poiketen
 ilmoituksissa kerrotaan huvittavasti myös tarjoamuksista tähän tyyliin:

"Kunnianarvoisa neiti Agatha Clegg 16-vuotta nai tänään
Arvoisan Ruorimies William Jonesin morsiamen isän läsnäollessa.

Tarjottiin erinomaista kuorrutekakkua josta puhutaan vielä kauan.
Myös erinomaista viiniä oli niinmyöten tarjolla."

tai

"Kunnianarvoisa Neiti Naylor 15-vuotta nai tänään
 kunnianarvoisan Herra Alexander Scottin.

Morsiamen perhe oli koolla tilaisuudessa.
Tarjottiin mainio pitopöytä, tarjottu valkoinen brandy oli erityisen laadukasta."

Voihan se olla että tuossa lukemassani lehdessä oli
töissä harvinaislaatuinen herkkusuutoimittaja, mene ja tiedä.
Jotenkin ihanaa lukea noista tarjoamuksista aivan erikseen.
On siellä häissä herkuteltu parisataa vuotta sitten.

Voi kun pääsisi aikakoneella kärpäseksi kattoon.

Nyt kun morsioista oli muutenkin puhetta niin ymppään tämän löytämäni jutun tähän. Kiinnostava fakta on että tämä löytyi tasan 100 vuotta vanhasta lehdestä sillä päiväys oli 12.1.1913.

Mitäköhän tässäkin on taustoilla? Rikkaan maanomistajan nuorta 16-vuotiasta morsiota joka oli ollut naimisissa vain 4 kuukautta ammuttiin päähän kotonaan farmilla.

Aviomies oli tullut kotiin juuri ampujan karattua, pyssy löytyi vielä lämpimänä lattialta. Teinimorsio ehti kuiskata vain "mies teki sen!" ennen kuin pyörtyi.

Lopuksi kerrotaan pahaenteisesti "Rouva Hoover saattaa toipua."

Mahtoikohan hän selvitä?

Toisellekin morsiamelle kävi huonosti.

"10.7 1821 allekirjoittanut Ann Hazell nai Thomas Matthews juniorin,
 vihkimisen toimitti pastori Gibson ja he elivät yhdessä kunnes Matthew
 päätti hylätä minut ja kaksi yhteistä tytärtämme ja syyllistyi kaksinnaimiseen
 naimalla marraskuussa 1828 Ann Chandlerin.

Tästä rikoksesta mainittu Thomas Matthews on asetetty syytteeseen."

Rouva Matthews jatkaa kertomalla että hän on hakenut tämän vuoksi avioeroa. 

Ilmeisesti julkinen ilmoitus lehdessä kuului ajan avioerotoimenpiteisiin.

Aikamoinen ketku tuo mies.

Lehdissä oli myös hauskoja mainoksia.  

Siinä missä myyntipalstalla on nykyään autoja, 

myytiin ennen purjeveneitä.

Tässä myydään 90 tonnista ruotsalaista kuunaria 

"William & Elizaa" ja 180 tonnista "Mary & Elizaa."

Olisi ollut hauska matkustaa 

"Timantissa" tai "Orozimbossa."

Hätkähdyttävimpiinkin mainoksiin törmäsin.

Näitä oli todella, todella paljon.

Siinä missä moniin ilmoituksiin ja mainoksiin oli hauska
 suhtautua huumorilla, olivat nämä tällaiset aika sokeeraavia
 ihan jo siksikin koska muut artikkelit ja ilmoitukset olivat niin korrekteja ja sivistyneitä.

Tässä suoraan yksityiskuunarilta myydään fiksu 16-vuotias orjapoju
 jota on aikaisemmin käytetty maatöihin. Myydään myös 28-vuotias
 orja jolla 5-vuotias poika ja kaksivuotias tyttö.

Myydään nykypäivän lemmikki-ilmoituksista tutuin termein "pysyvään kotiin."

Tämä "myydään pysyvään kotiin" taisi selvästi olla
 "kunnianarvoisen" ja "hyvän" orjakauppiaan tunnusmerkki
vähän sellaisin vivahtein että ei tässä mitään raakalaisia olla
 kun orjani myyn vain hyvään ja pysyvään kotiin!!

On siinä itsepetosta...

Ilmeisesti kauppatavara ei kuitenkaan aina saanut "hyvää kotia"
sillä lehdet suorastaan pursuivat ilmoituksia karanneista orjista
joiden kiinniottamisesta maksettiin erisuuruisia palkkioita.

"Tumma, 16-vuotias mulattityttö Ann karannut. 

157cm, paksut huulet, miellyttävä ruumiinrakenne.

Tavallisimmin kampaa villansa (hiukset!) palmikolle.

Karatessa päälla uusi Ticklenburgin puuvillainen hihaton 

alusmekko jonka saumoja ei käännetty, puolipitoinen 

harmaa päällysmekko jossa osaksi helmi- ja osaksi 

metallinappeja, karkeapuuvillainen essu jossa kaulus, 

hyvät puuvillasukat, puolipidetyt kengät ja kuvioitu 

nenäliina jota pitää päähineenä jossa on reikä jonka 

ilmeisesti siihen on rotta purrut.

Kukatahansa joka nappaa tytön Baltimoren 

lähialueilla saakoon viisi dollaria, 

16 mailin päästä kymmenen dollaria ja 

kaikki kohtuulliset lisäkulut maksetaan.

Kaikkia henkilöitä varoitetaan avustamasta tyttöä rangaistuksen uhalla."

Tästä tytöstä tarjottiin maksimissaan kymmenen dollaria
 joka on nykyrahassa 130 euroa. Tuolloin sillä rahalla oli kyllä
 enemmän ostovoimaakin.

Mahdottomia summia ei kuitenkaan
karanneista orjanaisista maksettu. Orjamiehistä maksetut palautusrahat
ovatkin sitten suurempia sillä miehiä käytettiin maataloustyökoneina
 jotka jaksoivat ankaraa fyysistä puurtamista paremmin kuin naiset. 

Suurin silmiini osunut löytöpalkkio
oli nykyrahassa vähän vajaa 2000 euroa.

Siinä karannut orja oli 17-vuotias poika, omistajansa monitoimikone
 monituisissa ulkotöissä joka oli myös "sivisykseen" koulutettu eli
 monin tavoin arvokas. On myös mahdollista että tämän hintaluokan
 orja oli myös isäntänsä äpärälapsi. Tämä löytöpalkkio oli
 kuitenkin harvinaisen suuri.

Yleensä palautetuista orjista ei maksettu kovin suuria summia koska
 ellei kyseessä ollut alunperinkin jostain syystä erittäin arvokas orja,
katsottiin karkaaminen erittäin negatiiviseksi seikaksi ja orja tapettiin palautuksen jälkeen.

Karatessaan kuolleeksi julistetusta orjasta ei kannata maksaa maltaita mutta kunnian takia ja esimerkin takia piti karannut orja saada takaisin tapettavaksi.

On myös huomioitava että käytännössä jokaisen tällaisen ilmoituksen takaa
 löytyy vakavaa kaltoinkohtelua, yhteiskunnassa jossa orjuus oli laillinen elinkeino,
ei juuri ollut paikkaa karanneelle orjalle. Ei ollut paikkaa minne karata.

Niinpä "kodista" paettiin vain äärimmäisen hädän alla.

Karkaamisen taustalta löytyi raiskauksia, pahinpitelyä, silpomista, you name it.

Orjalla ei ollut oikeuksia.

Orjia myytiin samalla osastolla kuin viljaa,
 hepeniä, päänsärkypulvereita ja omenoita.

1800-luvun alun lehdissä oli myös useita 

pikkuilmoituksia joiden sisältö meni suunnilleen näin:

"VELKOJILLENI! 

Yritän kunnianarvoisesti 

maksaa niin pian kuin voin!

Olen keskustellut pankinjohtajani kanssa ja 

saan ehkä huomattavan lainan.

Pyydän kärsivällisyyttä. 

Nöyrimmin Herra Sejase."

"IMETTÄJÄ haluaa paikan! 

Pystyn tuottamaan runsaasti korkealuokkaista

 rasvaista maitoa ravitsemaan lastanne. 

Oma lapseni kuoli joten maidolle ei ole kilpailijaa. 

Tiedustelkaa ystävällisesti osoitetietoja toimistosta."

"KOTIOPETTAJATARTA etsitään.

Keskustassa asuva herrasmies toivoo 

saavansa palvelukseen Ladyn joka on 

sovelias opettamaan ranskaa, Englantia 

sekä kaikkia sivistyneen naisen koulutukseen liittyviä taitolajeja.

Nyt kun tuon arkiston löysin tulen palaamaan sinne vielä monta kertaa. En edes vielä päässyt 1900-luvulle saatika 60-70-lukujen lehtiin joiden parissa on varmasti yhtä hauskaa!