Jalmarin Amerikanmatka

Kotilieden kirjoituskilpailun satoa vuodelta 1963.

Tässä olisi nyt tarjolla sarjan viimeinen osa jossa Jalmarin
sukulaistyttö pohtii sitä miten rahan puute on joskus siunaukseksi...

Ensimmäinen osa tässä, toinen tässä, kolmas tässä.

VIIDES PALKINTO

"Onneksi en päässyt Titaniciin"

Pirttiniemen Jalmariin oli iskenyt kova Amerikan-kuume.

Kaksi veljeä oli jo "Rapakon" takana josta he kirjoittelivat nuoremmalle veljelle,
kertoivat suomen oloihin verrattuna edullisista työtilaisuuksista. Koska kotona
Pirttiniemen mökissä oli leskiäiti nuorempien lasten kanssa ja perheellinen vanhin
veli, Jalmarista tuntui olevan aika siirtyä väljempiin oloihin länteen. Hän oli ahkeroinut
 metsätöissä nuoruuden innolla ja säästänyt jo pitkän ajan matkarahoja.

Nyt oltiin Mikkelin kevätmarkkinoilla vuonna 1912.

Siellä oli myös toisia saman pitäjän poikia ja heillä
oli tarkoitus ostaa matkaliput Amerikkaan. Jalmari tapasi heidät
ja koska hänellä oli jo passikin, hän päätti liittyä samaan matkaan.

Poikien mieli teki saada lippu uuteen hienoon Titanic-laivaan josta puhuttiin paljon,
 mutta lipun hinta oli liian kallis Jalmarille. Ei olisi jäänyt maihinnousurahaa jota
piti olla jokaisella siirtolaisella. Harmitti mutta minkäs teit.

Niinpä, osa pojista - myös Jalmari - osti lipun vanhaan, halvempaan
laivaan joka lähti kolmea viikkoa aikaisemmin kuin Titanic.

Osa osti lippunsa siihen hienompaan alukseen.

Lähtö tapahtui samoilta markkinoilta kuin muiden lähtö Titaniciin.

Aikaa kului ja lopulta Jalmari oli jo perillä
 Amerikassa veljensä kotona kun tuli hätkähdyttävä tieto,
Titanic oli uponnut.

Entä jos sillä kerralla Mikkelissa olisikin ollut
 vain hiukan enemmän metsätyörahaa lippuun?

Tätä asiaa on perhepiirissä pohdittu.

Sylvia