Lucia-neito

Hyvää Lucian päivää!

Lucia, silmätön neito, tuo nykyisen

 laulumme mukaan valon pimeään.

 

Vanhan juliaanisen kalenterin mukaan Lucian muistopäivä osui

talvipäivänseisaukseen, vuoden pisimpään yöhön jonka jälkeen valon

 määrä alkoi taas lisääntyä. Keskiajalla Lucian päivä oli siis myös 

valon juhla ja valosta Lucia-laulussa tänäänkin lauletaan.

 

Lucian päivä on lapsesta saakka ollut eräitä lempipäiviäni.

Muistan vieläkin joulukuun kolmannettoista päivät ala-asteellani.

 

Meidät lapset kerättiin luokista pimeiksi jätettyihin käytäviin joista 

jonoissa kuljimme yhtä pimeään valtavaan juhlasaliin jonka ikkunanpielille 

oli sytytetty tuikkuja. Kun kaikki istuivat paikallaan, kului muutama odotuksen

 tuskainen hetki hiljaisuudessa kunnes aivan yhtäkkiä jostakin kuului hentoinen 

laulanta äänen tullessa hetki hetkeltä lähemmäs. Lopulta esiin astui Lucia-neito,

 kynttiläkruunu päässään. 

 

Tunnelma oli taianomainen ja maaginen. Koko valtava laitoskoulu seisoi pimeänä

 ja hiljaisena lukuunottamatta pikkutyttöjen kynttiläkulkuetta ja niin kaunista laulua. 

 

Näin toimittiin 80-luvun lopussa, toivottavasti

Lucia-perinne jatkuu kouluissa yhä.

Muutaman harmistuksenaiheen kyllä muistan, Luciana-olo oli unelmani ja tätä

 pestiä minulle jopa lupailtiin mutta aina päädyttiin kuitenkin käyttämään

 oppilaita ruotsinkielistä painotusta käyvästä luokasta.

Toinen harmistuksen aiheeni pikkutyttönä oli se, että jo silloin olin kiinnostunut 

historiasta ja minua vaivasi kovasti kuka tämä ihana kruunupäinen Lucia-tyttö

oikein oli? 

 

Muistan elävästi miten vuosi toisensa jälkeen kulloinkin tehtävään valitut

 tytöt lukivat nopeasti läpi lyhyen paperilappusen Lucia-neidon

historiasta jossa ei ollut päätä eikä häntää. Janosin tietää enemmän mutta 

kesti melko kauan ennen kuin sain minkäänlaisia vastauksia.

 

 

Lucian päivän vietto liittyy alun perin katoliseen

uskoon, pyhimyksillä oli katolilaisuudessa vankka sijansa.

 

Kristinuskon alkuaikojen marttyyrien eli uskonsa puolesta ikävillä tavoilla

 tapettujen ihmisten, pyhimysten, ympärille rakennettiin kertomuksia jotka 

olivat pohjimmiltaan aivan totta, toki yliluonnollisin mausten höystettynä.

 

Lucian tarina ei olekaan mikään myytti, hän oli aivan aito, ylhäinen roomalaistyttö

 1730 vuotta sitten, vuonna 283. Hänet tapettiin marttyyrina rooman keisari 

Diolectianuksen aikaan, vain 19-vuotiaana nuorena naisena.

 Muuta varmaa faktaa ei voidakaan tietää mutta seuraavasti 

Lucia-neidon elämästä kerrotaan.

*

Lucia syntyi varakkaaseen roomalaiseen sukuun. Hänen isänsä menehtyi Lucian 

ollessa 5-vuotias ja näin Lucia sekä hänen kreikkalaissyntyinen äitinsä Eutychia 

jäivät ilman miespuolista holhoajaa joka tuon ajan roomassa oli 

välttämättömyys.

Muutamia vaikeita vuosia kului ja näiden vuosien aikana nuori Lucia-lapsi

 tutustui kristittyihin hyläten roomalaisten omat jumalat. Hän samalla lupasi

 neitsyytensä Jumalalle todeten pysyvänsä ikuisesti aviottomana.

Lucian äiti Eutychia ei ottanut moisia pienen tytön horinoita ollenkaan

 tosissaan vaan taloudellisten huolien painamana lähinnä keskitti 

voimavaransa hankkiakseen Lucialle arvovaltaisen aviomiehen. 

 

Koska perheen nimi oli köyhtymistä lukuunottamatta erinomainen, tarttui

pian varakas pakanauskoa kannattava perhe tarjoukseen ja järjestelyjä 

tehtiin jotta Lucia ja varakkaan perheen nuori mies saataisiin pian

 liitettyä avioliittoon.

Pieniä mutkia matkaan tuli Lucian äidin sairauden pahentuessa.

 

Lucian äiti, Eutychia sairasti verenvuototautia, ilmeisesti pahaa

 punatautia ja sairaus oli yhtäkkiä kääntynyt huonompaan suuntaan. 

 

Pyhä Agatha ja... Lautanen.

 

Lucia suostuttelikin äitinsä tulemaan kanssaan erään varhaisen kristityn

 marttyyrinaisen haudalle jossa oli kuullut tapahtuvan ihmeitä. Kun äiti ja tytär

 olivat taivaltaneet Pyhän Agathan haudalle (toinen melko raju marttyyrikuolema) 

ja viettäneet siellä yön, näki Lucia unessa ihmeellisen näyn jossa hänelle

kerrottiin hänen äitinsä parantuvan ja myös vihjattiin että Lucian-elämä

 tulisi olemaan ihmisten ikuisesti muistama.

Tämän hautavierailun jälkeen Lucia painosti entistä vakuuttuneempana

uskostaan äitinsä lahjoittamaan Lucian myötäjäisiksi varatut jalokivet ja 

muun arvo-omaisuuden köyhille. Eutychia oli kuin olikin hautavierailun

jälkeen mystisesti parantunut ja kiitollisena terveydestään hän suostui 

Lucian ehdotukseen. 

 

Äidin ja tyttären talon luona puhkesi varsinainen

karnevaalitunnelma köyhien tapellessa heille luovutetuista arvoesineista

 ja tämänkaltainen rähäkkä herätti myös Lucian tulevan miehen huomion. 

 

Kun puoliso tajusi että mitään myötäjäisiä ei tulisi olemaan, ilmiantoi hän

morsiamensa kuvernöörille. Kristinuskoa ei näet katsottu ollenkaan hyvällä

ja vaikka almujen anto köyhille kuului hyviin tapoihin, ei sitä saanut suorittaa

kristillisen hurmoshenkisesti. Kuvernööri rankaisi nopeasti mutta maltillisesti.

 

Lucian tulisi polttaa ruokauhri keisaria esittävän kuvan edessä ja näin 

rikos olisi kuitattu. 

 

 Keisari Diolectianus jolle Lucia ei uhrannut.

Lucialle tämän kaltainen teko olisi kuitenkin ollut epäjumalanpalvontaa

johon hän ei nuorena kristittynä (itsepäisenä teininä) aikonut suostua.

Tämä suoranainen niskurointi oli jo liikaa. Lucia tuomittiin entistä ankarammin, 

mitä nöyryyttävimpään rankaistukseen. Tämä yläluokkainen nuori nainen

 määrättiin pantavaksi paikalliseen huorataloon ja tuomittiin työskentelemään 

siellä eräänä asiakkaita palvelevista naisista kunnes tämä armahdettaisiin. 

Tästä eteenpäin tarina saa yliluonnollisia piirteitä.

Kun keisarin sotilaat saapuivat noutamaan Lucian kotoaan, eivät he saaneet

 Luciaa liikkumaan. Lucia siis aivan konkreettisesti tuli liian painavaksi yhdenkään 

ihmisen nostettavaksi. Mitään sen kaltaista ei oltu ennen nähty. Sotilaat pelkäsivät 

mutta heidän johtajansa sisuuntui. Paikalle hankittiin raskastekoinen härkävaljakko

mutta härätkään eivät saaneet tyttöä liikahtamaankaan.

Lucian ilmeettömyys ja kaikkialla ympäröivät väkijoukot

alkoivat jo huomattavasti hermostuttaa keisarin sotilaita.

 

Tyttöä ei siis saatu kannettua pois joten hänet päätettiin polttaa siihen paikkaan. 

 

Lucian ympärille kerättiin palavaa materiaalia mutta ihmeellisin asia tapahtui,

 kaikista puista ja paikalle tuodusta sytykealkoholista huolimatta, yksikään

puu ei suostunut palamaan. 

 

Tässä vaiheessa kansa hurrasi spektaakkelin ympärillä ja

show oli selvästi mitä mainiointa pilailua roomalaissotilaiden

kustannuksella. Mutta siitä tehtäisiin nopeasti loppu.

 

Lucia-tyttöä ryhdyttiin kiduttamaan. Hänen silmänsä lusikoitiin

pois hänen päästään. Viimeiseksi näytös lopetettiin iskemällä

miekka läpi Lucian rintakehän.

Näin murheellisesti ja makaaberisti mutta omalla tavallaan

ylevästi siis päättyi tänään juhlimamme Lucia-neidon elämä.

 

 

Aikanaan Luciasta tehtiin katolinen pyhimys ja valontuojana

hänet adoptoitiin pimeisiin pohjoismaihin omaksi suosikkitytöksi

jolle annettiin ikioma muistopäivänsä vaikka muita pyhimyksiä 

emme enää muistelekaan. 

 

Lucian tarina jatkuu hänen luissaan nykypäivään saakka

 nimittäin muutaman sadan vuoden hautalevon jälkeen Lucian luut

 kaivettiin haudastaan ja niitä kuljetettiin pyhinä reliikkeinä ympäri 

eurooppaa satojen vuosien ajan. 

 

Tällä hetkelläkin Lucian luiksi väitetyt kappaleet

 makoilevat siroteltuna Roomassa, Napolissa, Veronassa

Lissabonissa, Milanossa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa.

Voit lukea lisää katolisten reliikkishowsta Tosivanhasta

jonne asiasta hetki sitten kirjoitin.

Nykyään Luciaa muistetaan lähinnä täällä meillä pohjoismaissa että 

Italiassa. Siellä tarjoillaan tänään mm. jälkiruokaa jossa kaakaojuomassa 

lilluvat pyöreät vehnätyynyt kuvastavat Lucian silmämunia.

 

En tiedä välittäisinkö itse niin moisesta jälkiruoasta mutta 

tämän videon katselen tänään ja mietiskelen hetken millainen

mahtoi todellisuudessa olla tuo varhaisen marttyyrikuoleman

 kokenut nuori nainen jonka ympärille kehittyi näin 

mielenkiintoinen tarina.