Seitsemän ihmettä

Vajaat 150:kin vuotta sitten oli supertähtiä.

 

Eräässä aiemmassa kirjoituksessani olen vilautellut tämänkertaisen 

kirjoitukseni päähenkilöiden, Sutherlandin sisarusten muutamia valokuvia. 

Tällä kertaa kerron myös heidän mielenkiintoisen, todella traagisen 

ja toisaalta äärimmäisen loistokkaan elämäntarinansa.

 

Sutherlandin sisarukset olivat 1800-luvun puolivälin musikaalinen 

perhekokonaisuus johon kuuluivat vanhemmat ja seitsemän tytärtä.

 

Sisarukset olivat niin kuuluisat että on merkillistä miten unhoon he 

ovat painuneet. Voihan olla että 150 vuoden kuluttua kukaan ei enää

 muista vaikkapa Madonnaa paitsi asianharrastajat.

 

 

Tytöt olivat peräisin köyhistä oloista eikä heidän elämänsä

 alkutaival ole juuri ollenkaan mielenkiintoinen.

 

 He asuivat yhdysvaltojen Cambriassa, kalkkunafarmilla vanhempiensa kera ja elivät

 syrjäistä elämää. Heidän äitinsä valmisti vastenmielisen hajuista mönjää jolla voiteli 

tyttöjen hiuksia ja päänahkaa sillä hän uskoi sen auttavan hiustenkasvua mutta tökötin

 hajun takia tyttöjä kartettiin sekä koulussa että ikätoverien parissa ja he olivat mielellään

omissa oloissaan. Kun tytöistä nuorin oli taapero, menehtyi äiti ja sisarukset 

pääsivät lopulta eroon inhottavasta hiustoimenpiteestä.

 

Lasten isän suunnitelmat olivat kuitenkin suuret. Eräs tytöistä oli saavuttanut 

suosiota laulamalla kirkossa ja tämä poiki idean; tytöille hankittiin instrumentteja

 joita he opettelivat soittamaan ja näin soittava ja laulava sisarusparvi oli syntynyt. 

 

 Samanlaisia perhemuusikoita oli toki muitakin, tämän perheen erityiseksi

ja huomattavan suosituksi teki eräs jokaisen lapsen geneettinen yhteispiirre.

 

 

 Sutherlandin sisaruksia vaellettiin katsomaan heidän ihmeellisten pitkien hiustensa 

takia. Jokainen seitsemästä sisaruksesta esiintyi hiukset valtoiminaan auki ja

 jokaisen sisaruksen hiukset olivat niin pitkät että ne ulottuivat maahan saakka.

Viktoriaanisena aikana naisten pitkillä hiuksilla oli valtava symboliarvo. Mitä

 pidemmät ja paksummat hiukset, sen suurempi oli arvosi naisena. Myös miehet 

kaihosivat paksua leijonanharjaa ja tämä aikakausi oli hiuslinimenttien ja -kreemien 

kulta-aikaa. Pitkät hiukset olivat lähes maagisen arvokkaat ja tästä syystä myös löytyy

 monia kuvia 1800-luvun nuorista naisista jotka esiintyvät kuvissa hiukset 

avoimina. Jokainen tahtoi tallentaa tuon naisellisen kruununsa

 kuviin heti kun valokuvaus tuli mahdolliseksi.

 

Vanhimman sisaruksen Sarahin hiukset olivat kaikkein lyhyimmät,

vain runsaan metrin mittaiset. Hän oli isosiskomaisen järkevä

sekä uskonnollinen ja hoiti seitsikon talousasioita fiksusti heidän 

uransa alkuaikoina jolloin toimeentulo oli vielä heikkoa.

Toisiksi vanhin sisaruksista oli nimeltään Victoria.

Victoria ei ollut isosiskonsa tavoin erityisen kiinnostunut uskonnosta

vaan maallisemmista huveista. Hän esiintyi useimmiten timanttisormus

sormessaan ja paksu kultakääty kaulassaan silitellen maatalaahaavia

hiuksiaan kädellään jossa rannerengas välkkyi. Hän oli monien miesten

ihailema mutta ei tahtonut sitoa itseään avioliittoon nuorena vaan kohautti

vasta viisikymppisenä mennessään naimisiin 19-vuotiaan nuoren miehen kanssa.

Kolmas sisar Isabella oli hiljainen unelmoija ja mietiskelijä jolla ei ollut

tuuria miesten kanssa. Hän ihastui kelvottomiin ukkoihin joiden kanssa

mursi sydämensä mutta löysi kuitenkin rakkautta kahdesta avioliitosta.

 

Ensimmäisen liittonsa hän solmi alun perin kuudennen sisaren ihailijan 

kanssa ja tämä herätti perheessä paljon pahoja puheita. Myös hänen 

molemmat aviopuolisonsa olivat häntä itseään huomattavasti nuorempia.

Grace

Neljäs sisar Grace oli puhelias ja huumorintajuinen. Hän toimi

riitelevän sisarusparven sovittelijana joutuen sekaantumaan

moneen selkkaukseen josta itse kärsi kovin. Hän eli seitsikosta

kaikkein pisimpään

Viides sisar Naomi. Naomin piirteiksi todetaan "roomalaisnenä, 

huomattava rintavuus sekä lauluaani joka vei miehet polvilleen."

 

Naomin lauluääni olikin useiden lukemieni tekstien mukaan

kaikkein huomattavin. Hän oli ensimmäinen sisarussarjasta

joka menehtyi ja hänen kuolemansa oli suuri järkytys

 koko perheelle.

 

 

Kuudes sisar, Dora. "Se söpö" jollaiseksi häntä usein kutsuttiin.

 

Katsokaa kuvia tarkkaan, ilmeisesti Dora näytti täsmälleen viktoriaanisen

 ajan kauneusihanteelta lempeine, pyörine kasvoineen ja nöpönenineen

 mutrusuunsa kanssa. Kiehtova knoppitieto! 

 

Minä ainakin tarkastelin näitä kasvoja hyvin tarkkaan, 

onhan hän suloisen näköinen ja on kiinnostavaa tietää että tältä 

kaikki hänen aikansa naiset oletettavasti halusivat näyttää.

 

 

Seitsemäs sisar Mary ei ollut onnekas. 

 

Hän oli aina hieman merkillinen, erilainen kuin toiset sisarukset.

 

Hän viihtyi liiankin hyvin yksin omissa oloissaan ja saattoi saada 

mittavia raivokohtauksia. Hän ei ollut erityisen lahjakas laulu-urallaan

mutta hiustensa vuoksi tärkeä osa seitsikkoa. Hän päätti päivänäsä 

murheellisesti.

Tyttöjen kiertue yhdysvalloissa saavutti nopeasti suosiota. 

 Olihan heitä monta, he olivat kaikki sisaruksia, heidän musiikkinsa ja

laulunsa kaunista ja alkuaikojen esitysten rituaaleihin kuuluva

esitys keräsi mainetta.

Tyttöjen tyyliin kuului että he esiintymislavalle saavuttuaan

asettautuivat riviin ja käänsivät selkänsä yleisölle. Kaasulamput kohdistettiin

tyttöihin jolloin samanaikaisella harjoitellulla liikkeellä he nostivat kätensä päidensä

 päälle ja vetivät pois hiuksia kiinnipitelevät piikit ja soljet jolloin kaikkien 

tyttöjen hiusmassat valahtivat runsaina esille. Toimenpide nostatti yleisöstä

runsaslukuiset "Aaaaaahhhh!!!" ja "Oooooooohhhhh!"-huudahtelut.

 

Itsenäinen kiertue-elämä sujui perheeltä mainiosti mutta kun P.T Barnum

aikansa kuuluisin showmies aneli saada julkisuuteen ponnahtaneen sisarus-

sarjan omalle kiertueelleen, päätettiin siihen suostua jotta voitaisiin

tavoitella entistäkin suurempaa yleisöä.

 

 P.T Barnumin muu kiertue koostui sirkuksesta ja erilaisista kummajaisnäyttelyistä.

 

Vaikka sisarukset kulkivatkin hänen kiertueensa mukana, pidettiin heitä erillään

muista Barnumin yleisömagneeteistä. Tytöt profiloitiin hienostuneemmalle

yleisölle, keski- ja yläluokalle kun muu Barnumin show oli kohdistettu

alaluokille ja köyhälle kansanosalle.

Varsinaisesti rikastuminen alkoi kuitenkin vasta Sisarusten hiustoonikumien,

Sutherlandin linimentin ja "Seitsemän ihmeen" hiuskreemien kehittämisestä

ja myynnistä. Tytöt olivat hankkineet julkisuutensa hiuksillaan, nyt oli aika

saada hiuksista myös rahaa. 

 

Sisarusten isä kehitteli hiusvalmisteita joiden väitti perustuvan 

edesmenneen vaimonsa pahanhajuiseen hiusmönjään jolla tämä oli sivellyt 

tyttärensä päät poikineen. (Todellisuudessa kaikki sarjan tuotteet sisälsivät

 vain rommin ja hamamelisuutteen sekoitusta.) Mukaan otettiin lääkevalmistaja 

Harry Bailey joka hallitsi markkinoinnin ja varsin nopeasti sisarten hiustuotteista 

tuli euroopanlaajuinen villitys jota kaikki niistä joilla oli varaa käyttivät. 

 

Tuon ajan keskiluokkaisen amerikkalaisen viikkopalkka oli 2-10 

dollaria ja yhdestä hiustököttipurkista veloitettiin lähes kaksi dollaria. 

 

Hinta vastaisi suunnilleen sataa euroa per pullo. Voitte siis kuvitella että rahaa tuli.

 

 1800-luku oli muutoinkin erilaisten patenttilääkkeiden kulta-aikaa joten perhe iski

 lääkkeellään kultasuoneen. Olihan heillä todisteena tuotteensa tehosta mitä upeimmat 

ja paksuimmat hiukset kun useimmin ihmiset joutuivat ostamaan patenttilääkkeensä

 kuin sian säkissä, vailla muita todisteita tuotteen tehosta kuin myyjän kehut.

 

Tosiasiassahan tyttöjen hiusten kasvu oli kiinni geeneistä eivätkä

he itse tiettävästi käyttäneet tuotteitaan.

Monet nykyäänkin julkaistavat lehdet ottivat sisarukset palstoilleen.

Cosmopolitan, New yorker, The new york times, Valitut palat, Time-lehti

ja monet, monet muut arvovaltaiset julkaisut kirjoittivat sisaruksista

ihailevaan sävyyn ja toistuvasti joka entisestään lisäsi hiusaineiden myyntiä.

 

Hiustuotevalmisteiden teksteissä tytöt itse vakuuttivat ostajan tuotteen

laadusta ja tyttöjen isä, vanhalta ammatiltaan pastori, lisäsi omat kommenttinsa

jotka olivat omiaan lisäämään tuotteen uskottavuutta ja arvovaltaa kun

hengenmieskin vakuutti niiden toimivuutta.

 

Näihin aikoihin sisarten oli lähes mahdotonta liikkua julkisesti. Ei ollut

 paikkaa jossa he olisivat saaneet liikkua rauhassa. Kun sisarukset esiintyivät 

kirjakaupassa tai mainostivat tuotteitaan apteekissa, syntyi mielipuolisia 

ihmisryntäyksiä joissa ihmisiä  loukkaantui ja vammautui. Pian sisaruksia 

kiellettiin esiintymästä missään kaupassa tai liiketilassa jossa ikkuna oli

 liian lähellä jotta ohikulkevat ihmiset eivät aiheuttaisi häiriötä. 

 

Sisaret jopa tarvitsivat julkisesti liikkuessaan turvamiehiä sillä

 hullaantuneet fanit liikkuivat tyttöjen kintereillä saksien kanssa himoiten leikata

 palasia kuuluisista kutreista. Naiset ja miehet kiiruhtivat iloiten kuluttamaan koko

 viikon palkkansa myymälän tiskille saadakseen kuuluisaa hiuslääkettä ja tyttöjen

 nimikirjoituksin varustetuista valokuvista ja kopioista tuli "must have"-tuote 

jollainen jokaiselta (jolla oli varaa!) tuli löytyä. 

 

Valokuvia esiteltiin kahvikutsuilla, niitä kierrätettiin

kädestä käteen ja pidettiin olohuoneiden kaunistuksina. Onnekas

 oli se jolla oli kaikkien seitsemän kuvan sarja.

 

Sisarukset isänsä kanssa

 

Perheen elintaso nousi nopeasti huimiin mittoihin. Rahaa tuli 

mutta köyhistä oloista ollut perhe ei osannut sitä käsitellä. Varoja

törsättiin varomattomia summia lakeijoihin, sisäköihin, sisäpalvelijattariin,

henkilökohtaisiin kamarineitoihin, turvamiehiin, lemmikkieläimiin, asuntoihin,

kultakoruihin ja timantteihin. Rahaa paloi mittaviin matkoihin, suuriin

 aterioihin, illallisjuhliin ja viiniin.

Sisarukset päättivät myös rakentaa entiseen kotikaupunkiinsa yhteisen

kartanon. Huolimatta sisarillisista välienselvittelyistä ja kinoista, sisaret

tahtoivat ehdottomasti elää koko loppuelämänsä yhdessä. Tästä he olivat

aina yksimielisiä. Kartanon oli määrä olla varsinainen tukikohta jossa he

 voisivat levätä huolimatta siitä että he omistivat lukuisia asuntoja myös 

muualla yhdysvalloissa. Rakennuksesta tuli rakentaa niin suuri että mikäli 

jokuheistä halusi mennä naimisiin olisi rakennuksessa tilaa kaikille. 

 

Naimisiinmenosta ei kuitenkaan usein puhuttu, tytöt olivat nyt täysin

itsenäisiä ja häikäisevän rikkaita maailmanluokan kuuluisuuksia. 

 

Naimisiinmeno aikana jolloin naisella ei ollut juuri minkäänlaisia oikeuksia

olisi merkittänyt naimisiinmenijälle omaisuuden menetystä sen siirryttyä

miehen omistukseen. Nainen oli myös aina suurissa määrin miehen 

päätäntävallan alla. Entä jos puoliso olisikin määrännyt lopettamaan 

uran ja keskittymään kotiäitiyteen? Sitä riskiä välteltiin. Kenties myös

tämän syyn takia ne sisarukset jotka lopulta menivät naimisiin, ottivat

askeleen avoliittoon vasta 40-50-vuotiaina ja ottivat puolisoikseen

 18-20-vuotiaita miehiä. Nuoria poikasia oli helpompi ohjailla.

Miesten sijaan sisarukset keskittyivät uraansa. Ja lemmikkeihinsä.

 

Perheen lemmikit olivat kuin kuninkaallisia omine vaatevarastoineen joka vuodenajalle.

Kun lemmikit kuolivat pidettiin niille suuria hautajaisia, niille rakennettiin mittavia

hautamuistomerkkejä ja paikallislehdessä julkaistiin lemmikkien muistotekstejä. 

 

Perheen hevoset kengitettiin kultakenkiin jotka metallin pehmeyden takia eivät kauaa kestäneet.

Sisarusten kartanosta tehtiin kaikkein uudenaikaisin suurine marmorisine kylpyhuoneineen

 joissa oli juokseva vesi. Jotta vesi saatiin kartanoon piti palvelijoiden täyttää rakennuksen

katolla oleva vesitankki joka päivä kantamalla vesi käsivoimin ullakolle saakka.

 

Tyttöjen tuotteita

Mielenkiintoisiin talon erikoisuuksiin kuuluivat esimerkiksi tyttöjen 

näköiskuviksi tehdyt metrinkorkuiset nuket. Nukkien hiukset olivat tuuheat

ja paksut, ja pitkät, olihan ne koostettu sisarusten omista hiuksista jotka

 olivat irronneet hiuksia harjatessa.

 

 Näitä nukkeja kierrätettiin ympäri maata ja pidettiin esillä 

suurimmissa kauppakeskuksissa joissa tyttöjen hiustuotteita myytiin, aina

ne kuitenkin palautettiin kartanoon joissa kullekin nukelle oli oma palvelijansa

joka vastasi nuken hiusten hoidosta. Samat seisemän palvelijaa myös

 olivat vastuussa sisarten omien hiusten kampauksesta ja hoidosta.

 

 

Päällepäin tytöt olivat mitä siveimpiä viktoriaanisia naisia. He olivat

onnistuneet luomaan kunnianarvoisan ja siistin elämän julkisuudessa aikana

 jolloin naisen ei ollut sopivaa esiintyä julkisuudessa menettämättä mainettaan.

Sutherlandin sisarukset olivat kuitenkin koko kansan sydänkäpyjä eikä

yläluokkakaan katsonut heitä kieroon, aivan päinvastoin.

Kulissien taustalla asiat olivat kuitenkin aivan toisin.

Sisaret elivät kartanossaan ja ulkomailla hyvin samanlaista elämää kuin

mitä nykyajankin supertähdet elävät. Heillä oli useita rakastajia joiden

kosiopuheille korkeintaan naurettiin, sisarukset joivat runsain määrin 

alkoholia sekä rahaa kului myös huumeisiin. 

 

Tuona aikana tosin huumeet eivät olleet

 kiellettyjä vaan esimerkiksi oopiumia myytiin avoimesti sekä

lääkkeeksi että viihdekäyttöön. Esimerkiksi kaikissa suosituimmissa imeväisten

eli vauvojen vatsanpuru- kuume- ja muissa lääkkeissä pääaines oli oopiumi.

Juhlinnassa ja perheen toimissa mukana kulkeva yhteistyökumppani Harry

Bailey onnistui lopulta iskemään erään sisaruksista, Naomin. He menivät 

naimisiin ja saivat peräkkäin kokonaista kolme lasta kun Naomi yhtäkkisesti

kuoli nopean sairauden jälkeen. Sisarukset olivat äärimmäisen järkyttyneitä,

heidän symbioosinomaisen yhdyselämänsä ensimmäinen jäsen oli lähtenyt.

 

 Naomi Sutherland

 

Kun surusta oltiin hieman toivuttu käsitettiin että seitsemän sisaruksen brändi

ei voinut jatkua vain kuudella jäsenellä ja Anna Rogers-niminen nainen jonka

hiukset olivat yli kaksimetriset, palkattiin menehtyneen Naomin tilalle.

 

Muuan ranskalainen aristokraatti nimeltään Frederic Castlemaine saapui näinä

aikoina myös kosiskelemaan sievää Doraa mutta päätyikin lopulta naimaan

päälle nelikymppisen Isabellan. Tämäkään tarina ei päätynyt hyvin sillä eräällä

sisarusten kiertueella, morfiinin ja oopiumin innokas käyttäjä Frederic päätyi 

itsemurhaan. 

 

Mukava Frederic oli ollut kaikkien sisarten suosiossa ja koska kuoleman kohtaaminen

kokonaisuudessaan oli sisaruksille aina tavallistakin vaikeampi pala käsiteltäväksi, 

eivät he antaneet ruumista hautausurakoitsijoiden palsamoitavaksi ajan tavan mukaan. 

 Sen sijaan he tilasivat lasikantisen arkun ja kymmenen päivän ajan he istuivat ruumiin

vieressä rukoillen ja laulaen. Kymmenentenä päivänä haju oli kuitenkin niin 

karmea että paikkakunnan terveysviranomaiset veivät ruumiin lähes väkivalloin

 pois ja se sijoitettiin erilliseen mausoleumiin. 

 

Kuolema oli Fredericin vaimolle Isabellalle järkyttävä isku ja kahden vuoden ajan

 hän vaelsi päivittäin yöaikaan miehensa haudalle rukoilemaan. Sureminen ei 

olisi päättynyt varmasti siihenkään mutta Isabellan onneksi hän ihastui uuteen,

 hieman nuorempaan mieheen Alonzo Swainiin jonka hän päätyi naimaan.

 

 Fredericin hautamausoleumi 

johon on haudattu myös Isabella

Toinen sisar Victoriakin löysi rakkauden. 

 

Victoria oli jo lähes viisissäkymmenissä kun hän

 päätti ottaa puolisokseen 19-vuotiaan poikasen. Tämä järkytti muuta

perhettä niin paljon (on mahdollista että joku muu sisaruksista oli myös

 iskenyt silmänsä Victorian puolisoon) että he heittivät Victorian ulos sisarusten 

yhteisestä kartanosta jossa heidän kaikkien oli ollut määrä elää perheineen

elämiensä loppuun saakka. Vaikka sisarusten kiertue-elämä yhä jatkui ei elämä

enää ollut samanlaista ja tragedia iski jälleen. 

 

Victoria menehtyi vain muutama vuosi välirikon

 jälkeen ja jälleen jouduttiin palkkaamaan uusi pitkähiuksinen

nainen seitsemän sisaruksen kiertueelle joita olikin nyt tosiasiassa enää viisi.

 

 Bisnekset eivät muutenkaan enää sujuneet kuten ennen. Kaksi sisarusta seitsemästä

olivat nyt kuolleet. Mary, nuorin sisaruksista joka oli aina ollut merkillisen vihamielinen 

ja antisosiaalinen alkoi muuttua hullummaksi. Hän kehitteli omia loitsuja ja taikasanojaan

joilla hän kirosi muita sisaruksiaan ollessaan henkisesti heikoimmillaan ja hänen

osallistumisensa kiertueille ei enää onnistunut vaan hänet piti usein lukita 

huoneeseensa jotta hän ei olisi vahingoittanut muita.

 

 Mary Sutherland

1800-luku oli nyt jäänyt taakse ja oltiin uudella vuosisadalla. Viktoriaaniset

hiusihanteet olivat katoamassa ja unohtumassa, oltiin uudistusmielisiä

ja naisten asema oli muuttumassa. Pitkät hiukset alettiin nähdä rajoittavina

ja lopullisen kuoliniskun sisarten brändille antoivat flapper-muodin edelläkävijät.

 

Nuoret naiset alkoivat leikata hiuksiaan lyhyeksi polkkatukaksi ja uusi trendi

oli syntynyt. Hiustuotteiden menekki romahti ja samoin sisarten alkoi

olla vaikea saada töitä. Uusia kuolemia tapahtui perheessä. Ensin kuoli vanhin

sisar Sarah ja muutama vuosi hänen jälkeensä menehtyi kolmas sisar Isabella.

 

Terveysviranomaisten piti noutaa myös heidän ruumiinsa väkisin sillä 

sisarukset eivät olisi halunneet luovuttaa niitä haudattaviksi.

Nyt sisaruksia oli jäljellä enää kolme. Perheen varat olivat loppu. Vuosikausien 

järkyttävä törsäys ja huonot sijoitukset olivat imeneet sisarten varat kunnes mitään

 ei ollut jäljellä. Viimeisenä toivonaan he matkasivat Hollywoodiin ja toivoivat myyvänsä

 tarinansa elokuvantekijöille mutta kiinnostusta projektiin ei syntynyt tarpeeksi. 

 

Tällä matkalla sattui järkyttävä tapahtumasarja. Sisarukset joutuivat

auto-onnettomuuteen ja Dora, sisarussarjan kaunein, viktoriaanisen ajan

ihannekuva ja maailmanlaajuisesti ihailtu kuuluisuus kuoli.

 

 

Grace ja epätasapainoinen Mary, ainoat jäljelläolevat sisarukset 

olivat tässä vaiheessa niin varattomia että heillä ei ollut varaa

 krematoida Doran ruumista vaan ruumis jäi hautausurakoijalle 

ja joutui merkitsemättömään hautaan.

Grace ja Mary koettivat riipiä toimeentulonsa myymällä edelleen

hiustuotteitaan joita kukaan ei enää tahtonut ostaa. Kaikki myytävissä oleva

omaisuus kartanoa lukuunottamatta oli jo myyty ja koska varoja kartanon 

ylläpitoon ei ollut, joutuivat he muuttamaan sieltä pois. Muuton jälkeen

talo syttyi tuntemattomista syistä palamaan ja tuhoutui kokonaan.

 

 Mary

Maryn tila huononi nopeasti ja ei kulunut aikaakaan kun hän 

joutui mielisairaalaan josta ei koskaan enää päässyt pois.

 

Hän menehtyi vuonna 1939. 

 

Grace puolestaan eli vanhuutensa suuressa köyhyydessä,

 yksin ja kaikkien unohtamana kuollen lopulta ajalleen 

harvinaisen vanhana kunnioitettavassa 92-vuoden iässä.

 

Hänetkin haudattiin merkitsemättömään hautaan.

Grace Sutherland

Omaa sydäntäni tämä tarina riipi.

 

Tarina joka alkoi pohjattoman köyhistä olosuhteista, joka kehittyi 

megalomaaniseen menestykseen ja joka päättyi loputtoman onnettomasti.

On hyvin murheellista nyt lähes vuosisata tapahtumien jälkeen katsella

kokonaisen perheen ihmeellistä elämänkohtaloa ja lukea elämistä joiden

loppu olisi voinut olla aivan toinen jos harkintaa ja säästäväisyyttä 

olisi käytetty. Kuinka toivonkaan että sisarukset olisivat kymmenien

vuosien aikaisen huippusuosionsa aikana säästelleet jotta he eivät olisi 

kuolleet yksi kerrallaan kurjuudessa saamatta edes itselleen hautapaikkaa.

Tuntuu käsittämättömältä että maailma vain unohti heidät joiden nimi

 oli ennen jokaisen huulilla. Eikö kukaan missään vaiheessa miettinyt

mitä heille kuului ja missä he olivat?