Vapun perinteistä

Olen välillä kirjoitellut suomalaisten juhlien historiasta.

Minun pääni saa pyörälle ajatus että me nykyihmiset teemme sellaisia asioita vuodesta toiseen tiettyinä päivinä jotka joku muu satoja tai tuhansia vuosia sitten on aloittanut ja joiden juuret ovat niin kaukana ettemme enää ole niistä tietoisia. Onneksi juhliemme taustat ovat pääpiirteissään muistiinmerkittyjä, niin on vapunkin kanssa.

Vappu ei ole se työläisjuhla jonka leiman se nykyään on saanut vaan useita tuhansia vuosia vanha eurooppalainen hedelmällisyys- ja kevätjuhla. Vappua on vietetty viikinkien parissa, kelttien parissa, germaanikansojen parissa ja sen juuret ovat syvällä koko euroopan historiassa.

Nuo kaukaiset esivanhempamme ovat mukavan mutkattomasti juhlissaan yhdistäneet uskon ja juhlan. Kuten useassa muussakin alkuperäiskansojen juhlassa, myös vapunviettoon liittyi palvontamenoja. Luonto oli herännyt mystisten voimien ansiosta. Oli aika kiittää jumalia ja oli aika juhlia ja juoda sen aikaista kaljaa. Ja syödä kevään tuoreita versoja ja lehtiä jotka olivat pitkän säilöruoan parissa vietetyn talven jälkeen yhtä tervetullutta herkkua kuin nykysuomalaisille juhannuksen uudet perunat.

Tästä lähtökohdasta vappua onkin sitten muokattu vuosituhansien ja -satojen aikana eteenpäin hyvin monipuolisesti.

Alkuperäisen ihmiskunnan luontokulttia jalostivat eteenpäin Roomalaiset jotka loivat monimutkaisen palvottavan jumalverkoston. Eräs vanhimmista jumalista oli Flora, kevään, kukkien ja hedelmällisyyden jumalatar jonka palvontapäiväksi vappu varattiin. Keltit muokkasivat juhlastaan Beltanen jolloin karja pääsi ulos laitumille ja jolloin suoritettiin monimutkaisia suojausrituaaleja uutta kautta varten. Samankaltainen juhla oli suomessa nimeltään Hela jolloin tanssittiin, loihdittiin ja ryypättiin.

Ja lopulta luonnollisesti kaikkien alkuperäisten juhlallisuuksien pilaaja kristinusko tahtoi oman osasensa ja olkapäätaktiikalla sen myös vei.

Täytyy sanoa että henkilökohtaisesti toivoisin että voisin edes joskus perehtyä ihmisten alkuperäisiin perinteisiin törmäämättä siihen informaatioon miten kristinusko on jälleen kerran astunut kuvioihin ja rikkaruohonomaisella tehokkuudella peittänyt kaiken edeltävän alleen mutta se ei näköjään onnistu. En ole kristinuskovastainen mutta paheksun sen järkyttävää vaikutusta alkuperäisiin kulttuureihin.

Siis hypätään hetkeksi nykyhetkestä 700-luvun englantilaiseen aristokraattiperheeseen.

Kun perheen miehet toimittivat monimutkaisia poliittisia velvollisuuksiaan uskottiin sen nuorimmainen jäsen, 11-vuotias tytär Walburga nunnien hoiviin luostariin seuraaviksi 26 vuodeksi. Luostarissa Walburga menetti parhaat vuotensa ankaran kurinalaisessa yhteisössä mutta saavutti aikansa parhaimman mahdollisen koulutuksen ja huomattavan sivistyksen.

Samaan aikaan Walburgan setä työskenteli euroopassa käännyttääkseen kaikki germaaniset kansat kristinuskoon, nämä kun itsepäisesti tahtoivat pitää kiinni omista tuhatvuotisista tavoistaan.

Setä tahtoi nimensä historiaan ikäänkuin palkkioksi raskaista vaivoistaan joten Walburga-neito kutsuttiin paikalle kirjoittamaan tämän elämänkerta muistiin tuleville jälkipolville. Walburga teki työnsä hyvin ja nykyään historijoitsien keskuudessa mainetta on niittänyt pikemmin Walburga kuin setänsä, Walburga onkin nimtty nyt euroopan ensimmäiseksi naiskirjailijaksi.

Aikanaan Walburga yleni luostarin johtajaksi. Kun hän kuoli, siirrettiin hänen jäänteensä toisesta luostarista toiseen toukokuun 1. päivänä ja tuota päivää mekin nyt juhlimme.

Tiivistettynä, juhlimme siis Walburg-nimisen naisen ruumiinsiirtopäivää.

Keskiajalla kristinusko oli vihdoin onnistunut rynnäkössään. Esivanhempiemme alkuperäiset jumalat sekä heidän tapansa olivat tuhottu. Muutamissa sukupolvissa vanhat tavat unohtuivat kun niistä ei saanut enää rangaistuksen uhalla puhua ja keväänjuhlinta muuttui pyhimkysenpalvontapäiväksi.

Pyhimyksenpalvontapäivänä vappu on virallisesti pysynytkin, myös meillä täällä suomessa.

Moni mieltää kuitenkin vapun työväenliikkeen juhlaksi. Tämä taas on sitä "amerikkalaista hömpötystä" jolle suomalaiset muuten ovat niin kovin allergisia.
 
Yhdysvalloissa ei luonnollisesti ollut eurooppalaista perinnettä vapunvietosta. Kevät oli kuitenkin sovitusti se aika jolloin työntekijöiden vuosisopimukset uudistettiin ja tarkalleen tuo uudistaminen tehtiin yleensä 1.5.

Tuo päivä sopi siis hyvin sopivaksi ajankohdaksi vaatia parempia työoloja, työaikoja ja palkkoja. Tuona päivänä uskaliaimmat osallistuivat marsseihin oikeuksiensa puolesta.

Koska aihe oli sinänsä hyvä ja kiintoisa, aloitettiin myös siellä täällä euroopassa kevätmarssien suorittaminen ja koska uskonnon jalansija oli jo menetetty, omaksuttiin nyt työväen asia Walburg-neidon tilalle.

Ylioppilaat taas liittyvät vappuun vain siitä yksinkertaisesta syystä että akateemisena väkenä ylioppilaat muistelivat historian vanhaa vappujuhlintaa erilaisin vappukestein ja kevätjuhlin.

Jos olisi olemassa vappujuhlan jana, näkisimme että suunnilleen 85 prosenttia koko janasta jakautuisi alkuperäisuskontojen kevään palvontamenoille. Hieman janasta jakautuisi roomalaisille, hieman kristityille ja lopuksi aivan pikkuriikkinen murunen työväenliikkeelle.

Voit siis vapaasti päättää mitä tai ketä tahdot nyt näin vappuaattona muistella.

Vaihtoehtoina ovat

A. esivanhempiasi kaukana menneisyydessä joille koivun ensisilmut olivat merkki siitä että keripukki ei enää vainoaisi, että koittaisi jälleen jumalten suosion ja täydemmän mahan aika,

B. mietitkö kaunista Flora-jumalatarta ja juhlit roomalaisten tapaan runsaalla viinillä ja vastakkaisen sukupuolen hakkailulla

C. Istutko alas ajattelemaan 11-vuotiasta esimurrosikäistä Walburg-tyttöä joka sai nimensä historian lehdille

D. ...vai kääntyykö mielesi kohti niitä toimistotyöasioitasi jotka ovat vielä tämän maailman aikaan huonosti.

Kun itse ajattelin vapun aikajanaa, koin pienen valaistumisen. Oli mielenkiintoista huomata että huolimatta siitä miten vappua juhlitaan, on sen keskiössä kuitenkin aina nainen.

Jopa silloin kun patriarkaalinen kristinusko omi vapun, tuli sen ikoniksi Walburg-neito.

Samat ikiaikaiset piirteet ovat kuin huomaamatta läsnä yhä edelleen nykypäivänkin vapun vietossa.

Huomenna ympäri suomen kunnioitetaan naista lakittamalla erilaisia naispatsaita. Ylioppilaslakin päähänsä saavat mm. Helmi, Manta, Minna ja Lilja.

Ennen patriarkaalisia jumalia jumaluuden katsottiin olevan pikemmin nainen kuin mies, tästä todisteena ovat lukuisat runsaslanteiset ja -rintaiset hedelmällisyyspatsaat ympäri koko maaplaneetan.

Vappu onkin omalla tavallaan varsin feministinen juhla, meidän kaikkien naisten oma päivä.

Hauskaa vappua.