maanantai 19. tammikuuta 2015

Kuumat kuolleet miehet 1.


Kuumien kuolleiden miesten sarja on ollut mielessäni pitkään. Menneisyydestä kun löytyy hätkähdyttävää ihmiskauneutta. 

Nämä kuumat, kuolleet miehet ovat hiljakseen mutta itsepintaisesti kertyneet pinterest-tauluilleni ja lukuisat ovat hetket kun olen jäänyt heidän eteensä pohtimaan heidän menneisyyttään. On välillä vaikea kestää ajatella että keräämieni kuvien kasvot ovat jo kauan sitten muuttuneet tomuksi ja suurin osa heistä on ikiajoiksi menettänyt tarinansa. Kukaan ei enää tiedä keitä he ovat ja millaista elämää elivät.

Niin ei saisi olla. Ja on kuitenkin.

Lohduttaudun ajattelemalla että heillä oli varmasti oma, täysi elämänsä aikanaan. Nyt minulla on omani.

Toisaalta, toisten kohdalla se elämä ei koskaan ollut täysi.
Joidenkin kuvien kohdalla, sen myös tiedän varmasti.


Niin on myös tämän kuuman, kuolleen miehen kohdalla joka aloittaa edesmenneiden hottisten sarjani. 

Katsokaa kuvaa, eikö se voisikin olla tältä päivältä?

Se on kuitenkin kuvattu 27.4.1865. Siis tuhatkahdeksansataaluvulla. Se on jälkikäteen väritetty vastaamaan sitä mitä aikansa mustavalkokuvaus ei vielä voinut kuvata.

Kuvan komea mies on Lewis Powell. 

Amerikan sisällissodan aikana hän joutui jo teini-ikäisenä sotaan taistelemaan etelävaltioiden puolelle jenkkejä vastaan. Hän taisteli hyvin ja sai pian kutsun työskentelemään salaisessa palvelussa. Tuolla hän tutustui mieheen nimeltä John Wilkes Booth joka ylipuhui kuvan nuoren miehen riskialttiiseen yritykseen kidnapata pohjoisen presidentti Abraham Lincoln.

Lewis suostui avustamaan kidnappausyrityksessä mutta kun koitti päivä jona kidnappaus oli määrä toteuttaa, muuttikin Booth suunnitelmaa täysin; sieppaus ei enää riittäisi vaan paras olisi toteuttaa murha. Booth tappaisi itse Lincolnin ja Lewis tämän oikean käden, ulkoministeri Sewardin. 

Emme tiedä miten Lewis suhtautui saatuaan viime tipassa tietää että sieppauksen sijaan tapahtuisikin murha ja että hänen itsensä tulisi se murha suorittaa. Toimeen oli ryhdyttävä.

Tuona päivänä kuoli yhdysvaltojen presidentti Abraham Lincoln. 

John Wilkes Booth onnistui aikeessaan suunnitelmansa mukaan ja hän itse menehtyi tapauksen jälkeen sotilaiden käsissä. 

Mitä tuli Lewis Powelliin ja hänen murhayritykseensä, ei lopputulos ollut onnistunut. Lewis ei onnistunut tappamaan kohdettaan vaan jäi kiinni.

Hän ja muut salaliittolaiset kahlittiin vankilaan aikana jolloin vankilan kahleet eivät olleet pelkkä kielikuva ja siellä hän sai osakseen varsin epäinhimillistä kohtelua.Vankien ei esimerkiksi tahdottu vahingoittavan itseään ennen tuomiota joten kaikille salaliittolaisille valmistettiin topatut, koko pään ja kaulan peittävät, paksut kangashuput joiden oli määrä estää itsemurhayrityksiä. Kesä oli kostea ja kuuma ja pään yllä käytettävät pussit olivat klaustrofobisia ja kammottavia. Kun pussi ensimmäistä kertaa asennettiin Lewiksen päähän, hän huusi.


Kun tieto kuolemantuomiosta lopulta tuli, vastaanotti Lewis Powell tiedon tyynesti. Tyyneys näkyy myös valokuvista joita otettiin hänestä tuona aikana lehdistöä varten runsaasti. 

Ainoa asia joka enää merkitsi hänelle mitään, oli suuri halu puhua salaliittoon sivullisesti osallistuneen nuoren naisen Mary Surratin puolesta joka oli myös tuomittu kuolemaan. Powell koetti itsepintaisesti ja toistuvasti vakuuttaa poliisin tämän viattomuudesta siinä kuitenkaan onnistumatta. Tiettävästi Mary oli Powellille lähinnä tuttava jos sitäkään joten hänen halunsa pelastaa naisen henki oli ihailtava.

Kun Powellia tultiin noutamaan teloituslavalle yhdessä muiden tuomittujen kanssa, pyysi hän vielä kerran armoa Mary Surratille. Kun hänet kuljetettiin lavalle yli tuhannen katselijan eteen, pyysi hän toistuvasti vielä sielläkin, viimeisiksi sanoikseen armoa Marylle; "Hän on viaton. Hän ei ansaitse kuolla meidän kanssamme."

Armoa ei kuitenkaan tullut. 

Suurin lämpö jonka Powell sai papin siunauksen jälkeen oli toimeenpanijana toimineen miehen myötätuntoinen toive; "Toivon että kuolet nopeasti."

Tämä toive ei toteutunut. 

 Toinen vasemmalta, Lewis Powell.

Helpoimman kuoleman sai Mary Surrat jolle Powell oli turhaan pyytänyt toistuvasti armoa ja jonka kohtalo oli vaivannut häntä kovasti. Maryn niska katkesi ja kuolema seurasi välittömästi.

Lewis Powellille kävi toisin, hirttoköysi ei katkaissut niskaa vaan hän kitui tuhatpäisen yleisön edessä lähes kymmenen minuuttia hitaasti hengiltä tukehtuen.

Lewis Powell oli kuollessaan 21-vuotias.

16 kommenttia:

  1. En muista miten joskus blogiisi löysin tien mutta sun kirjotukset on kyllä aina ehdoton päivän piristys! Mielenkiintoisia aiheita ja kirjoitat hyvin. Kiitoksia todella paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi! Nämä palautteet ovat ehdottomasti mitä mieluisin palkinto sille että jaksan juttujani kirjoitella :)

      Poista
  2. Kiitos minultakin tästä ja monesta muusta mielenkiintoisesta jutusta!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Juu lupaan, näitä kuumia kuolleita on mulla arkistoissa ihan pari. ;)

      Poista
  4. Tosi hyvä kirjoitus. Siis kamala. Mutta hyvä. Ensivilkaisulla luulisi, että kuva on otettu jostain pari vuotta sitten huumeiden yliannostukseen kuolleesta näyttelijälupauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin luulisikin! Olen kyllä tosi pahoillani hänen puolestaan. Jos aikakone keksitään, lennän sillä tuonne hirttolavalle asap pelastustehtäviin.

      Poista
    2. Jep. Ja minä lähden mukaan lennolle.

      Poista
  5. Tämä postaus. Oli upea. Kiitos siitä !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi <3 Ainakin kertomuksen päähenkilö oli taatusti varsin upea :)

      Poista
  6. Hui kauhistus! Olipa mieleenkiintoinen postaus karmeudestaan huolimatta. Ja todellakin, hämmästyttävän moderni kuva. Yksinkertainen asu ja hiustyyli lisäävät vaikutelmaa. Kaikki entisaikojen nuoren miehet eivät siis näyttäneetkään keski-ikäisiltä heti 20-vuotiaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät näyttäneet. Itselleni kaikkein vaikuttavammat vanhat kuvat ovat juuri ne joissa vaatetus on jostain syystä ajaton tai yksinkertainen siten että henkilön oma persoonallisuus nousee esiin voimalla. Harmillisen harvassa vain ovat sellaiset. Niitäkin kuitenkin on. Ja pääsevät tähän sarjani jatkossa kyllä!

      Poista
  7. Muistan kun näin tuon tokan kuvan ekan kerran, (tumblr-blogissa jolla oli aiheena myös joku hyvännäköiset entisaikain miehet tms. oon jo hukannut harmikseni sen...) se on jäänyt kummittelemaan mieleen. Nuo silmät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä todellakin nuo silmät. Tuntuu että tämän kuumat miehet sarjan voisi vaikka päättää tähän koska parempia ei varmaan tuu vastaan ;)

      Poista
  8. Esivanhempia ja heidän aikalaisiaan ajatellessa sitä usein erehtyy kuvittelemaan heidän olleen jotenkin kovinkin paljon meistä poikkeavia ulkomuodoltaan, jolloin tuollaiset kuva-aarteet (en itse asiassa luullut että noin varhain osattiin ottaa noin hyviä valokuvia!) ovat terveellinen muistutus siitä että ihan samiksia he meidän kanssamme itse asiassa olivat. Mikä puolestaan sysää muistamaan kaiken katoavaisuuden, ajan rajallisuuden ja sen että elämä pitää käyttää tarkasti hyväksi!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista kommenteistasi <3 Kaunis kiitos <3 Palaa pian