perjantai 13. joulukuuta 2013

Lucia-neito


Hyvää Lucian päivää!

Lucia, silmätön neito, tuo nykyisen
 laulumme mukaan valon pimeään.
 
Vanhan juliaanisen kalenterin mukaan Lucian muistopäivä osui
talvipäivänseisaukseen, vuoden pisimpään yöhön jonka jälkeen valon
 määrä alkoi taas lisääntyä. Keskiajalla Lucian päivä oli siis myös 
valon juhla ja valosta Lucia-laulussa tänäänkin lauletaan.

 
Lucian päivä on lapsesta saakka ollut eräitä lempipäiviäni.
Muistan vieläkin joulukuun kolmannettoista päivät ala-asteellani.
 
Meidät lapset kerättiin luokista pimeiksi jätettyihin käytäviin joista 
jonoissa kuljimme yhtä pimeään valtavaan juhlasaliin jonka ikkunanpielille 
oli sytytetty tuikkuja. Kun kaikki istuivat paikallaan, kului muutama odotuksen
 tuskainen hetki hiljaisuudessa kunnes aivan yhtäkkiä jostakin kuului hentoinen 
laulanta äänen tullessa hetki hetkeltä lähemmäs. Lopulta esiin astui Lucia-neito,
 kynttiläkruunu päässään. 
 
Tunnelma oli taianomainen ja maaginen. Koko valtava laitoskoulu seisoi pimeänä
 ja hiljaisena lukuunottamatta pikkutyttöjen kynttiläkulkuetta ja niin kaunista laulua. 
 
Näin toimittiin 80-luvun lopussa, toivottavasti
Lucia-perinne jatkuu kouluissa yhä.

Muutaman harmistuksenaiheen kyllä muistan, Luciana-olo oli unelmani ja tätä
 pestiä minulle jopa lupailtiin mutta aina päädyttiin kuitenkin käyttämään
 oppilaita ruotsinkielistä painotusta käyvästä luokasta.

Toinen harmistuksen aiheeni pikkutyttönä oli se, että jo silloin olin kiinnostunut 
historiasta ja minua vaivasi kovasti kuka tämä ihana kruunupäinen Lucia-tyttö
oikein oli? 
 
Muistan elävästi miten vuosi toisensa jälkeen kulloinkin tehtävään valitut
 tytöt lukivat nopeasti läpi lyhyen paperilappusen Lucia-neidon
historiasta jossa ei ollut päätä eikä häntää. Janosin tietää enemmän mutta 
kesti melko kauan ennen kuin sain minkäänlaisia vastauksia.
 
 
Lucian päivän vietto liittyy alun perin katoliseen
uskoon, pyhimyksillä oli katolilaisuudessa vankka sijansa.
 
Kristinuskon alkuaikojen marttyyrien eli uskonsa puolesta ikävillä tavoilla
 tapettujen ihmisten, pyhimysten, ympärille rakennettiin kertomuksia jotka 
olivat pohjimmiltaan aivan totta, toki yliluonnollisin mausten höystettynä.
 
Lucian tarina ei olekaan mikään myytti, hän oli aivan aito, ylhäinen roomalaistyttö
 1730 vuotta sitten, vuonna 283. Hänet tapettiin marttyyrina rooman keisari 
Diolectianuksen aikaan, vain 19-vuotiaana nuorena naisena.

 Muuta varmaa faktaa ei voidakaan tietää mutta seuraavasti 
Lucia-neidon elämästä kerrotaan.

*

Lucia syntyi varakkaaseen roomalaiseen sukuun. Hänen isänsä menehtyi Lucian 
ollessa 5-vuotias ja näin Lucia sekä hänen kreikkalaissyntyinen äitinsä Eutychia 
jäivät ilman miespuolista holhoajaa joka tuon ajan roomassa oli 
välttämättömyys.

Muutamia vaikeita vuosia kului ja näiden vuosien aikana nuori Lucia-lapsi
 tutustui kristittyihin hyläten roomalaisten omat jumalat. Hän samalla lupasi
 neitsyytensä Jumalalle todeten pysyvänsä ikuisesti aviottomana.

Lucian äiti Eutychia ei ottanut moisia pienen tytön horinoita ollenkaan
 tosissaan vaan taloudellisten huolien painamana lähinnä keskitti 
voimavaransa hankkiakseen Lucialle arvovaltaisen aviomiehen. 
 
Koska perheen nimi oli köyhtymistä lukuunottamatta erinomainen, tarttui
pian varakas pakanauskoa kannattava perhe tarjoukseen ja järjestelyjä 
tehtiin jotta Lucia ja varakkaan perheen nuori mies saataisiin pian
 liitettyä avioliittoon.

Pieniä mutkia matkaan tuli Lucian äidin sairauden pahentuessa.
 
Lucian äiti, Eutychia sairasti verenvuototautia, ilmeisesti pahaa
 punatautia ja sairaus oli yhtäkkiä kääntynyt huonompaan suuntaan. 
 
Pyhä Agatha ja... Lautanen.
 
Lucia suostuttelikin äitinsä tulemaan kanssaan erään varhaisen kristityn
 marttyyrinaisen haudalle jossa oli kuullut tapahtuvan ihmeitä. Kun äiti ja tytär
 olivat taivaltaneet Pyhän Agathan haudalle (toinen melko raju marttyyrikuolema
ja viettäneet siellä yön, näki Lucia unessa ihmeellisen näyn jossa hänelle
kerrottiin hänen äitinsä parantuvan ja myös vihjattiin että Lucian-elämä
 tulisi olemaan ihmisten ikuisesti muistama.

Tämän hautavierailun jälkeen Lucia painosti entistä vakuuttuneempana
uskostaan äitinsä lahjoittamaan Lucian myötäjäisiksi varatut jalokivet ja 
muun arvo-omaisuuden köyhille. Eutychia oli kuin olikin hautavierailun
jälkeen mystisesti parantunut ja kiitollisena terveydestään hän suostui 
Lucian ehdotukseen. 
 
Äidin ja tyttären talon luona puhkesi varsinainen
karnevaalitunnelma köyhien tapellessa heille luovutetuista arvoesineista
 ja tämänkaltainen rähäkkä herätti myös Lucian tulevan miehen huomion. 
 
Kun puoliso tajusi että mitään myötäjäisiä ei tulisi olemaan, ilmiantoi hän
morsiamensa kuvernöörille. Kristinuskoa ei näet katsottu ollenkaan hyvällä
ja vaikka almujen anto köyhille kuului hyviin tapoihin, ei sitä saanut suorittaa
kristillisen hurmoshenkisesti. Kuvernööri rankaisi nopeasti mutta maltillisesti.
 
Lucian tulisi polttaa ruokauhri keisaria esittävän kuvan edessä ja näin 
rikos olisi kuitattu. 
 

 Keisari Diolectianus jolle Lucia ei uhrannut.

Lucialle tämän kaltainen teko olisi kuitenkin ollut epäjumalanpalvontaa
johon hän ei nuorena kristittynä (itsepäisenä teininä) aikonut suostua.

Tämä suoranainen niskurointi oli jo liikaa. Lucia tuomittiin entistä ankarammin, 
mitä nöyryyttävimpään rankaistukseen. Tämä yläluokkainen nuori nainen
 määrättiin pantavaksi paikalliseen huorataloon ja tuomittiin työskentelemään 
siellä eräänä asiakkaita palvelevista naisista kunnes tämä armahdettaisiin. 

Tästä eteenpäin tarina saa yliluonnollisia piirteitä.

Kun keisarin sotilaat saapuivat noutamaan Lucian kotoaan, eivät he saaneet
 Luciaa liikkumaan. Lucia siis aivan konkreettisesti tuli liian painavaksi yhdenkään 
ihmisen nostettavaksi. Mitään sen kaltaista ei oltu ennen nähty. Sotilaat pelkäsivät 
mutta heidän johtajansa sisuuntui. Paikalle hankittiin raskastekoinen härkävaljakko
mutta härätkään eivät saaneet tyttöä liikahtamaankaan.

Lucian ilmeettömyys ja kaikkialla ympäröivät väkijoukot
alkoivat jo huomattavasti hermostuttaa keisarin sotilaita.
 
Tyttöä ei siis saatu kannettua pois joten hänet päätettiin polttaa siihen paikkaan. 
 
Lucian ympärille kerättiin palavaa materiaalia mutta ihmeellisin asia tapahtui,
 kaikista puista ja paikalle tuodusta sytykealkoholista huolimatta, yksikään
puu ei suostunut palamaan. 
 
Tässä vaiheessa kansa hurrasi spektaakkelin ympärillä ja
show oli selvästi mitä mainiointa pilailua roomalaissotilaiden
kustannuksella. Mutta siitä tehtäisiin nopeasti loppu.
 
Lucia-tyttöä ryhdyttiin kiduttamaan. Hänen silmänsä lusikoitiin
pois hänen päästään. Viimeiseksi näytös lopetettiin iskemällä
miekka läpi Lucian rintakehän.

Näin murheellisesti ja makaaberisti mutta omalla tavallaan
ylevästi siis päättyi tänään juhlimamme Lucia-neidon elämä.
 
 
Aikanaan Luciasta tehtiin katolinen pyhimys ja valontuojana
hänet adoptoitiin pimeisiin pohjoismaihin omaksi suosikkitytöksi
jolle annettiin ikioma muistopäivänsä vaikka muita pyhimyksiä 
emme enää muistelekaan. 
 
Lucian tarina jatkuu hänen luissaan nykypäivään saakka
 nimittäin muutaman sadan vuoden hautalevon jälkeen Lucian luut
 kaivettiin haudastaan ja niitä kuljetettiin pyhinä reliikkeinä ympäri 
eurooppaa satojen vuosien ajan. 
 
Tällä hetkelläkin Lucian luiksi väitetyt kappaleet
 makoilevat siroteltuna Roomassa, Napolissa, Veronassa
Lissabonissa, Milanossa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa.

Voit lukea lisää katolisten reliikkishowsta Tosivanhasta
jonne asiasta hetki sitten kirjoitin.

Nykyään Luciaa muistetaan lähinnä täällä meillä pohjoismaissa että 
Italiassa. Siellä tarjoillaan tänään mm. jälkiruokaa jossa kaakaojuomassa 
lilluvat pyöreät vehnätyynyt kuvastavat Lucian silmämunia.
 
En tiedä välittäisinkö itse niin moisesta jälkiruoasta mutta 
tämän videon katselen tänään ja mietiskelen hetken millainen
mahtoi todellisuudessa olla tuo varhaisen marttyyrikuoleman
 kokenut nuori nainen jonka ympärille kehittyi näin 
mielenkiintoinen tarina.
 

7 kommenttia:

  1. Lucian kohtalo oli aika karmiva. Sitä oon ihmetellyt miks Suomessa Lucia-neito on (lähes) aina suomenruotsalainen ja vaaleatukkainen, osaatko sä kertoa mistä se tapa on lähtöisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä osaan - suomenruotsalainen siksi, ettei Lucian päivän vietto kulkueineen koskaan ole levinnyt suomenkielisten keskuuteen, kun taas suomenruotsalaisten keskuudessa se on tärkeä vuosittainen traditiol. Ja vaaleatukkaisuus johtuu Lucian kytkemisestä valoon, pellavapäinen tyttö valkeissa vaatteissa hohtaa enemmän kuin tummatukkainen. Mietin tosin jo lapsena että kuinkahan suurella todennäköisyydellä italialainen Lucia-pyhimys oli liinatukka ;-)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta.:) Tosiaan, sitä vaaletukkaista italialaista oon ihmetelly minäkin...

      Poista
    3. Kirjuri tässä jo vastailikin :) Sitä en kyllä tiedä miksi Luciasta tuli kaikista pohjoismaista juuri ruotsissa niin suosittu.

      Poista
  2. Huh huh, enpä tiennyt, että lucia neito on tällaisen kohtalon saanut kokea...kiitos tästä tarinasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Vaikka siihen vastaamisessa nyt menikin näin kauan! Olisi ollut ihan hauskaa jos lapsena oltaisiin jo kerrottu tarkemmin lucian taustoista... Eivät lapset ole niin heppoista tekoa kuin kuvitellaan!

      Poista
  3. Olipa kiinnostava juttu, kuten blogisi muutenkin. Tuota silmäjuttua aloin tietämättömänä ihmettelemään, mikä se on?

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista kommenteistasi <3 Kaunis kiitos <3 Palaa pian