Viikinkien tekstareita

Tuhat vuotta sitten viikingeillä ei ollut kännyköitä saati älypuhelimia mutta heillä oli samankaltainen tarve kommunikoida toistensa kanssa pikkuviestein kuin ihmisillä nykyäänkin. Tuon ajan tekstarit kirjoitettiin

puhelimen sijasta riimukirjoituksella puukalikoihin, kaarnaan ja luunkappaleisiin. Ne kiedottiin usein kankaaseen ja livautettiin sitten joko itse tai viestinviejän mukana saajalle ja olivat erittäin yleisiä.

Kaikkia viestejä ei ollut tarkoitus pitää yksityisinä vaan erityisesti nuoret, polleat viikinkimiehet

tahtoivat kerskailla puolijulkisesti ihastuksistaan ja omista voimistaan. Tällöin ei haitannut vaikka viestinviejä viestin lukisikin vaikka se ei hänelle ollut osoitettukaan. Täten yhteisö sai tietää esimerkiksi kuka muhinoi kenen kanssa ilman että kohteen tarvitsi siitä itse suoraan kenellekään kertoa.

Kirjoitusmateriaalista johtuen monikaan entisajan tekstari ei ole säilynyt mutta onneksi jotkut kuitenkin.

Tässä muutama tuhatvuotinen viesti kauan sitten eläneiltä intohimoisilta miehiltä ja naisilta.

*

"Rakastan toisen miehen vaimoa niin

että tulikin tuntuu minusta kylmälle! 

Mutta. Minäpäs se olenkin tuon naisen

rakastaja!"

* 

"Niin kovin rakastan toisen miehen naista 
että vuoretkin vapisevat. 

Mikä mahtava mahtinainen hän on!

Rakastamme toisiamme niin että maa räjähtää!!"
 

*

"Toivon niin paljon että voisin käydä oluttuvassa (baarissa!) useammin."

 

"Ingeborg se makasikin kanssani silloin kun olin 

naapurikaupungissa käymässä!"

*

"Kuulitko että meistä juorutaan jotain?"

*

"Sinun pitäisi jo lähteä kotiin täältä!"

 

"Havard tervehtii Gunyä ja tarjoaa ystävyyttään.

Ja nyt. täydellisellä tahdollani pyydän sinulta kättäsi

avioliittoon jos et enää tahdo olla Kolbeinin kanssa.

Mieti asiaa Guny, kerro minulle tahtosi."

*

"Muista minua.
Minä muistan sinua.
Rakasta minua.
Mina rakastan sinua."


Tämä viimeinen toteaa vain: 

"Suutele minua?"

Terveysneuvoja Vaasasta vuodelta 1786

Miten on, onko syksyn kylmyys tänä vuonna koskettanut 

teitä viimaisilla tuulentuivertamilla kynsillään? Ahdistaako

ajatus tulevasta lumesta ja pitkästä kaudesta sisällä vailla

auringonvaloa vain purkkideen parissa?

Jos niin on käynyt tai käymässä, lue tästä muutama 

lämminhenkinen neuvo juuri sinulle. 

 Huolehdithan aivojen höyryistäsi.

Alla olevat ohjeet on kirjoitettu vuonna 1786, aikana

 jolloin taisteltiin nykyistä huomattavasti vaarallisempien

sairauksien ja tautien parissa. Niinpä niistä kannattaisikin

ottaa vaari ja pohtia toimisivatko ne flunssaviruksia

ja kaamosmasennustakin vastaan.

Nämä neuvot minulle lähetti jo kesäkuumalla

blogini lukija Maiju, kiitos sinulle. Silloin kerroin

julkaisemani ne ajankohtaisempana aikana ja äsken

ulos jäätävään vesisateeseen kurkistettuani, luulen että

se aika on nyt!

Pidemmittä puheitta siis:

Tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ohjenuoria 

terweyden warjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän

 Ota torkut.

1. Uni eli nukkuminen on sangen hywä, kun se on

 kohtuullinen, sillä se vaikuttaa terävään ymmärryxen, 

hywän muistiin ja kepeän työn

2. Likin ruokaa, juomaa ja unta on liikunta, 

askaroitsiminen ja työn tekeminen sekä mielelle

 että ruumijle terweydexi

3. Älä pidätä wettäs, tuulta tai

muuta luonnollista tarwettas

4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että

 aijwon liiat höyryt ulos pääsevät

5. Kävele ja liiku jotain ylös noustuasi, että loka, 

joka yöllä on kokoontunut suolijiin,

 laskeutusi alaspäin persauxeen.

 Nuoripari terveyskävelyllä jotta loka laskeutuisi.

6. Älä usein purgerata ja lääkityxiä nauttia on 

vahingollinen: luonto tottuu wihdoin niihin

7. Juopumus wäkevistä juomista tekee

 ihmisen laiskaksi ja uneliaaxi

8. Suuri äkkinäinen wihastuminem ja raskas

 pitkällinen murhe ja huoli kuiwaavat ylös ruumiin

9. Iloinen mieli ja tyytywäisyys lisää ikää

*

Waasassa 1786

Prändätty C. W. Loindieriltä

Tytön ja pojan moraalinen kehitys

Hih. Tässä brittiläisen, 1900-luvun vakavin mielin tehdyn
hygieniaoppaan kuvitusta. Kuvat ovat huonolaatuisia mutta
saahan niistä juuri ja juuri selvää.

Kyseessä on sekä tytön- että pojan kaksi polkua. 

Tiesittekö että tie kohti turmiota tai hyvettä alkaa jo varhaisnuoruudesta.

Jos 13-vuotiaana lukee "pahaa kirjallisuutta" (romanttista hömppää),
saattaa se johtaa siihen että parikymppisenä koketeeraa ja flirttaa
joka taas johtaa 26-vuotiaana nopeaan ja kevytmieliseen elämään.

Nelikymppisenä onkin jo totaalinen hylkiö, "outcast."

Jos vain tuokin nuori nainen olisi 12-vuotiaana keskittynyt
 läksyihinsä ja tottelemaan ja noudattamaan sääntöjä, olisi hän
parikymppisenä suorastaan hyveille omistautunut, 26-vuotiaana
 rakastava äiti kuten joka naisen pitääkin ja stten kuusikymppisenä
 kunnioitettu isoäiti lapsenlapsi sylissään!

 Ei ole pojilla sen helpompaa.

 Turmion tie on heilläkin edessään jos hän 15-vuotiaana
 keskittyy tupakki- sekä itsensähyväilykokeiluihin
eikä opiskele ja keskity "puhtauteen..."

Jos sama meno jatkuu 25:kin, eli se kevytmielinen elämä ja 

"epäpuhtaus" johtaa se vain siihen että 36-vuotiaana on paheen

 ja rappion polulla ja totaalisesti mieron tiellä ja 45-vuotiaana

 hanskat ovatkin jo tiskissä ja olet moraalisfyysinen ihmishylkiö.

Tässäkin voi valita toisin, voi valita puhtauden ja taloudellisuuden

 jolloin kolmekutosena saavuttaa kunnioitettavaa menestystä 

jolloin kuusikymppisenä onkin kunnioitettu vanhus (lapsenlapsi polvellaan).

Olisi hauska nähdä tällaisia varoitustaulukoita nykyaikaistettuna! 

Jos oikein itsestä irtoaisi energiaa voisi ottaa tulevaisuusprojektiksi 

sellaisten piirtämisen. Voisi olla hauskaa ;)

Maailma sadan vuoden kuluttua / John Watkins

112 vuotta sitten The Ladies Home Journal julkaisi artikkelin 

jossa spekuloitiin millaista elämä olisi sadan vuoden kuluttua. 

Minusta tämä oli hauska. En ole ennen tähän törmännytkään,

 olettaisin että vuonna 2000 tätä saatettiin kyllä siteerata useammassakin

 lehdessä josta olen sen mahdollisesti silloin lukenut.

Artikkelin kirjoittanut toimittaja toteaa aloituksessaan vapaasti suomennettuna näin:

"Nämä tulevaisuudenkuvat saattavat 

vaikuttaa oudoilta, jopa täysin mahdottomilta. 

Kuitenkin ne ovat tulleet Amerikan kaikkein konservatiivisimmista ja 

oppineimmista mielistä. Olen haastatellut viisaimpia ja varovaisempia

 miehiä hienoimmista tieteen oppilaitoksistamme ja nyt kerron jokaisen

 oppineen miehen näkemyksen uuden vuosituhannen alun elämästä."

 

-Ihmisten pituus on kasvanut noin viidellä sentillä. 

Keskimääräinen elinikä on noussut viiteenkymmeneen vuoteen 
nykyisen kolmenkymmenenviiden sijasta. 

Ihmiset asuvat lähiöissä, kaupunkiasumisesta ja kerrostaloista on tehty lainvastaisia.

 Työmatka lähiöstä toimistoon kestää vain muutaman 
minuutin ja penni riittää maksuksi matkasta. 

-Liikuntatunnit aloitetaan jo imeväisiästä.
 Lelut ja pelit on suunniteltu kehittämään lihaksia. 
Liikuntatunnit ovat kouluissa pakollisia. 

Jokaisessa koulussa, yliopistossa ja yhteisössä tulee olemaan 
täydellisesti varustettu liikuntasali. Kaikissa kaupungeissa tulee 
olemaan yleisiä liikuntasaleja. Sitä miestä tai naista joka ei kykene
 kävelemään 16 kilometria heti putkeen, pidetään vätyksenä.

-Automobiilit tulevat olemaan hevosia halvempia. 

Maamiehet omistavat automobiileja joita käyttävät heinävankkureina. 

Automobiilireki tulee olemaan lasten leikkikalu talvisin. 

Tulevaisuudessa tulee olemaan niin automobiilipoliiseja, 

automobiiliambulansseja kuin automobiilikadunlakaisijoitakin. 

 Hevonen valjaissaan tulee olemaan yhtä harvinainen näky 

tulevaisuudessa kuin iestetyt härät nyt. 

-Eläimiä ei enää juuri ole paitsi tuotantoeläimiä. 

Muutamia löytyy tieteellisessä mielessä ylläpidetyistä 

eläintarhoista joissa lapsille esitellään entisajan eläimiä. 

Tuotantoeläimiltä on jalostettu pois sarvet, luut, lihakset ja jopa keuhkot.

-Ilmalaivat keksitään. 

Mutta ne eivtä tule kuitenkaan samoissa määrin kilpailemaan 

automobiilien ja vesialusten kanssa. Niitä käytetään tappavina

 sota-aluksina ympäri planeettaa. Toiset kuljettavat joukkoja ja ruokaa.

 Joitakin taas käyttävät tiedemiehet voidakseen tutkia maata suurista korkeuksista. 

Tulee olemaan massiivisia aseita joiden kantama tulee 

 olemaan jopa 40 kilometriä. Ilmalaivajoukot tulevat

 piiloutumaan keinotekoisten savuverhojen taakse.

-Autoilu on kielletty suurissa kaupungeissa. Autot kulkevat 
maan alle rakennetuissa, ilmastoiduissa tunneleissa tai korotetuilla
 silloilla. Kaupungit ovat hiljaisia ja täysin vailla melua.

-Junat kulkevat kaksi mailia minuutissa. 

Matka New Yorkista San Franciscoon vie vain vuorokauden. 

Autot kuten talot tulevat olemaan keinotekoisesti viilennetyt. 

Rautatieasemilla ei leiju nokipölyä koska hiiliä ei enää käytetä 

polttoaineena. Matkustajat voivat kulkea junassa

 avoimin ikkunoin ilman pölyä ja nokea.

-Valokuvia voidaan siirtää millaiselta etäisyydeltä tahansa. 

Jos Kiinassa on taistelu, otokset siitä julkaistaan lehdissä 

vain tuntia myöhemmin ja ne myös näyttävät värit aivan

 samanlaisina millaisia värit luonnossakin ovat.

-Ihmiset näkevät maailman. Kuvat ja otokset tuodaan 

ihmisten koteihin eräänlaisiin ruutuihin. 

Jättiläismäinen

 puhelimentapainen laite mahdollistaa tämän kaiken

 tuoden kuvan ja äänet koteihin saakka.

-Hyttysiä ja kärpäsiä ei ole enää olemassa. 

Ne on ajettu sukupuuttoon, kosteikot ja lammet on kuivattu

 pois joten ne eivät voi lisääntyä ja hevonenhan on tuolloin lähes 

sukupuuttoon kuollut joten kärpäset eivät voi lisääntyä talleissa.

-Herneet ja pavut ovat isoja kuin punajuuret. 

Kasvit muokataan vastustamaan mikrobeja ja tauteja. 

Maata muokataan kemikaalein jotta kasvit kasvavat jättimäisiin mittoihin.

 Lapsenlapsenlapsemme syövät omenankokoisia mansikoita

 jouluateriallaan sadan vuoden kuluttua. 

Vadelmat ja karhunvatukat ovat yhtä isoja.

 Karpalot, karviaismarjat ja herukat ovat yhtä suuria kuin appelsiinit.

 Melonit, rypäleet ja kaikki marjat tulevat olemaan siemenettömiä. 

Kasvit kasvatetaan sähköllä. Talvi muuttuu kesäksi ja yö päiväksi kasvien kasvatustaloissa.

 Säteittäin värjättyä värivaloa lasketaan kasvien päälle jotta niiden kasvu nopeutuisi.

-Mustia, sinisiä ja vihreitä ruusuja tulee olemaan olemassa. 

Ja ne tulevat olemaan yhtä suuria kuin kaalinpäät. 

Orvokit kasvavat yhtä suuriksi kuin auringonkukat. 

Mikä tahansa kukka on mahdollista kasvattaa minkä tahansa väriseksi. 

Toiselle kukalle voidaan antaa toisen kukan tuoksu.

-Mitään ruokaa ei pidetä esillä. 

Kaupanpitäjät jotka altistavat elintarvikkeet ilmalle pidätetään. 

Kaikki ruoka pidetään kylmän ilman kaapeissa jotka pitävät ruoan tuoreena.

-C, X ja Q katoavat kielestämme. 

Englanninkieli kirjoitetaan samoin kuin lausutaan ja

 englanninkieli tulee olemaan maailman ykköskieli, venäjänkieli tulee toisena.

-Yliopisto-opetus tulee olemaan ilmaista. 

Köyhille oppilaille annetaan ilmaiset vaatteet, ruoka, kirjat. 

Lääkärit kiertelevät kouluissa lahjoittaen silmälaseja, 

hoitaen hampaita ja jakaen ilmaisia lounaita. Loma-aikoina köyhät 

lapset kuljetetaan lomille ympäri maailmaa. 

Etiketti tulee olemaan erittäin tärkeä oppiaine. 

-Langattomat puhelimet leviävät ympäri maailmaa. 

Mies keskellä atlanttia voi keskustella vaimonsa kanssa

 joka istuu budoaarissaan Chicagossa.

-Lääkkeitä ei niellä vaan ne hierotaan ihoon josta ne imeytyvät 

elimistöön. Ihminen voidaan saada läketieteellisissä tarkoituksissa

 läpinäkyväksi erilaisilla koneilla.

-Talot lämmitetään kylmällä ja kuumalla ilmalla. 

Aikaisin aamulla takan sytyttäminen tulee olemaan menneisyyden

 unohtunut työ jota ei milloinkaan tarvitse tehdä. Tavarat  tullaan 

kuljettamaan isoissa putkissa talosta toiseen.

-Valmiiksi tehtyä ruokaa tullaan ostamaan kaupoista jotka muistuttavat

 nykyisiä leipomoja. Kaupat ostavat ainekset niin suurissa annoksissa että tämä 

valmisruoka on hyvin halpaa. 

Ruoka toimitetaan ihmisten koteihin tavaroidentoimitusputkien kautta. 

Samojen putkien kautta asiakkaiden pesemät astiat palautetaan kauppoihin. 

Hän joka ostaa ja laittaa oman ruokansa tulee olemaan todella kummallinen henkilö.

Aika monet näistä osuivat oikeaan mikä on mielestäni todella mielenkiintoista!

 Miten ihmeessä vuonna 1900 on voitu aavistaa

 esimerkiksi television ja netin tuleminen? Huh. 

Ja miettikää miten erinomaisen eksoottisilta ja naurettavilta 

saduilta näiden on täytynyt kuulostaa kertakaikkiaan.

 Eniten surkuttelen että kuvitelmat päänkokoisista

 mansikoista eivät ole toteutuneet. 

Olisi ihmeellistä haukata meloninkokoista mansikkaa toisesta 

kädestä ja toisella kädellä lapata kermavaahtoa suuhun kulhosta...

Valitettavasti en itse pääse täysin siihen 1900-lukulaisen

 lukijan mielentilaan jotta voisin oikein makustella millaisilta

 jutuilta näiden on täytynyt tuntua.

Tässä hääkuvassa ihmisiä artikkelin julkaisuvuoden tienoilta.

 Erittäin todennäköisesti joku heistä on lukenut tuon 

aikansa huippusuositun lehden artikkelin. 

Mitä he ovat mahtaneet asiasta ajatella?

Wanhoja uutisia Raumalta

Olen taas huvitellut sanomalehtiarkistojen kätköissä. 

Ne ovat niin mielenkiintoisia! 

Lukiessa vähän aina naurattaa, itkettää, harmittaa ja puistattaakin.

 Alussa ovat silmät seota vanhan fontin tankkaamisessa mutta jo puolen tunnin

 kuluttua lukee kuin vanha tekijä merkillisiä kirjaimia ihan huomaamattaan.

Ajattelinkin tarjota teille hauskoja paloja huhti- ja toukokuulta vuodelta 1882.

Kaikki nämä jutut napsin Rauman Lehti-nimisestä sanomalehdestä.

 Kahvea tarjolla.

Kaikenlaiset ilmoitukset olivat sanomalehdelle silloin 

kuten nytkin tärkeä tulonlähde. Ja kyllä niitä olikin.

"Hyvää sitrooni-simaa" tarjosi vapun tienoilla useampikin paikka. 

"Erittäin hywän makuista suklaata ja cacaota," "karjan omenia," sekä

 "laivamiehistön ruokaa niinkuin suolasta sianlihaa, raavasta, sekä ruisleipää sekä juomista" 

myytiin myös niinikään. Eräs mainos ilmoitti mystisesti: "Yksi elävä sika." 

Liekö ollut myynti-ilmoitus sekin?

Todetaan myös että "niille jotka haluavat viinaa puhtaasta viljasta

 ilmoitetaan täten että Uudenkaupungin viljapolttimo-yhtiö valmistaa

 viinaa ainostaan puhtaasta viljasta." 

Ja niinpä, tämä on hyvä tietää. 

Ettei vain osta viinaa joka on likaisesta viljasta. Sitäkin varmaan oli kaupan koska

 tässä niin puhtautta alleviivattiin. Olikohan likaisen viljan viina jotenkin pahanmakuista?

Mitä enemmän lehtiä luin, sen paremmin huomasin hermostuneen

 vireen jokaisen lehden painoksessa kun kirjoitettiin pahamaineisesta Rupulista. 

Mikä tämä rupuli tarkalleen oli, en päässyt heti selvyyteen mutta niin erittäin 

huolestuneesti siitä puhuttiin ja jaettiin ohjeita miten rupulilta voisi välttyä että kiinnostuin. 

Pahaenteiset otsikot kuten "Rupuli lähenee kaupunkiamme!" kertoivat siitä 

että mistään ihan tavallisesta noroviruksesta ei ollut kyse. Lehti lehden jälkeen 

kertoo että oli taas miehiä kuollut. Ja viimeksi Kullanperän kylästä "tähän hirweään 

tautiin joka vallalle kerta päästyään on miltei mahdoton saada häädetyksi!" 

Tautia liikkui kaikkialla Rauman ympäristössä, ja huomautettiin

 myös pelokkaasti että kirkossakäynti oli suuresti lisääntynyt 

joka yksistään kertoi Rupulin kauhusta. 

Rauman pyhän ristin kirkko.

Jokaisessa lehdessä kerrottiin hoitotoimia ja neuvotaan mm.

 "Erottakaa heti pois rupuliin sairastuneet kaikista muista kuin niitten 

hoitajista, pitäkää sairasten makuuhuoneissa raikasta ilmaa akkunain 

aukaisemisella pyhäpäivinä sekä uunipellien auki olemalla. Moni luulo

 ettei rupuli tartu on niin turha ettei se vaadi enempää kuin mainitsemisemme.

 Vielä kerta siis: Raittiutta ja puhtautta sekä suurta warowaisuutta juuri nyt!"

Mikä sitten oli tämä hirwiä Rupuli? 

Kyseessä oli Isorokko. 

Ajattelin että laitanpa tähän havainnollistavan kuvan isorokkopotilaasta joka 

demonstroisi millaisesta sairaudesta on kyse mutta käytyäni katsomassa miltä tuo 

"smallpox" livenä näyttääkään, päätin toisin. Jos te saatte saman päähänpiston, kehoitan

 harkitsemaan uudelleen jos olet herkkä. Mielenkiintoista asiayhteyden kannalta 

mutta ei missään nimessä kaunista.

Aivan avuttomina ei rupulia odotettu vaan Raumalta

 löytyi myös ammattimainen rokottajatar. 

Asukkaita moitiskeltiin siitä että ylen harvat ovat saapuneet rokottajattaren

 luokse rokko-istutukseen. Tämä on jonkin verran ymmärrettävää sillä

 toisinaan itse rokote sai henkilön hyvin sairaaksi.

Karl ei menehtynyt Rupuliin mutta 

hänen muistorunonsa on karun kaunis.

Huolimatta siitä että kauhistuttava Rupuli vaani hiljaisena 

tappajana kaupungissa, järjestettiin pelon alla sentään huvituksiakin. 

"8:nnet tanssihuvit pidetään sunnuntaina huhtikuun 23. päivä. alkaen kello 7 illalla. Sisäänpääsymaksu on Rouvasnaisilta yksi markka, herroilta 1. markka 50p. ja lapsilta 50p."

(Entä neidit?)

Hieman huolestuneita oltiin myös Raumaa uhkaavasta Hihhulilaisuudesta. 

 Ellet ole erityisempi historiantuntija niin sana varmaan huvittaa. 

Vielä 1800-luvun puolella Lestadiolaisuudesta puhuttiin siis alun perin Hihhulilaisuutena! 

Ongelma tuolloin oli uuden ja huolestuttavan uskonsuunnan edustajien vierailu

 kaupungissa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ainakin toimittajan mielestä sillä lehti 

kertoo että Helsingistä saapuneet Hihhulit eivät saaneet esitteiden jakamisesta

 ja saarnaamisesta huolimatta seuraajia ja palasivat

 takaisin jo muutaman päivän perästä.

Tämä pikkuilmoitus oli minusta merkillinen enkä osaa sitä selittää.

Tarjoutuuko Rouva Wesander siis ottamaan ottolapsia vai piikoja? 

Ja miksi fontti vaihtuu kun kieli vaihtuu? Kummallista.

*

Hauska pikkujuttu oli minusta seuraava. 

Rauman Lehti-lehden toimituksella lieni jotakin hampaankolossa jotakuta kirkon

 viranomaista vastaan sillä lehdessä oli tällainen lyhyt kuvitteellinen sananvaihto:

Tenho: Oletkos Rauman Lehdestä lukenut

 noista eriluontoisista sisarus-pareista?

Tuusu: Olen oikein. Entäs sitten?

Tehno: Etkö tahdo kanssani mennä tirkistämään jonkin 

mökin ikkunasta, jospa löydettäisiin tuo merkillinen 

sisaruspari siivottomuus ja epäjärjestys?

Tuusu: Ole vaiti! Kyllä ne löytyvät 

paremmistakin paikoista kuin mökeistä!

Tenho: Paremmista paikoista!?

Tuusu: Niin oikein.

Tenho: Sanoppas minullekin?

Tuusu: Mene vain Rauman kirkkoon, eli 

tirkistä sen ikkunasta. Kyllä ne löydät.

Tenho: Vai niin, en olisi uskonut!

Menikö ohi? Niin minultakin. Mutta luulen että kyse oli siitä että lehti

 katsoi oikeudekseen piikitellä kirkon sottaisuutta ja huonoa hoitoa

 yleisönosasto-pakina tyyliin. Tämä on varmaan silloin 130 vuotta sitten 

kovasti naurattanut seurakuntalaisia ja harmittanut hirveästi kirkon 

henkilökuntaa ja ollut puheenaiheena monen Frouvan kahve-kutsuilla 

jossa sitä on päivitelty kovasti ainakin parin viikon ajan varmasti.

Samoja harmeja on ollut silloin kuin nytkin, tavaroita on kadonnut. 

Onneksi on lehden ilmoituspalsta jossa hukattua voi etsiä 

Esim: "Kadonnut. Lasisilmä koteloineen Ruilan ja Palmrothin talojen 

välillä. Kunniallinen löytäjä jättäköön sen tämän lehden painoon." 

Mahtoi olla ikävää odotella löytyisikö sitä lasisilmää ollenkaan.

 Luulen että olivat kalliita kapistuksia. 

Lähdin pohtimaan olikohan hänellä odotusaikana silmälappu? 

Ja mistä hän sellaisen sai? Ehkä vaimo ompeli mutta oliko vaimoa? 

Vai kulkiko vain silmättä silmäkuoppa mollottaen pitkin vanhan Rauman katuja?

 Voi vastaamattomia kysymyksiä! 

Eräässä myöhemmässä lehdessä oli taas ilmoitus toisesta onnettomasta joka oli 

kadottanut lasisilmänsä monikossa, elikä silmälasit koteloineen. Tämä herra oli 

valmis maksamaan löytöpalkkionkin ja ilmoittaa löytäjän voivan noutaa palkinnon 

Grönroos'in rommipuodista. (Miksi nykyään ei enää ole rommipuoteja?)

Huhtikuussa 1882 ilmestyi kokonaista viisi numeroa. 

Jokaisesta lehdestä löysin mukavia nimipäiväilmoituksia. 

Nimipäivä oli tuolloin tärkeämpi kuin syntymäpäivä jota jälkimmäistä harva 

mitenkään muisti ja on hauskaa että myös miehet onnittelivat avoimen 

hellästi toisiaan lehtien palstoilla. Eräs kaunein loru mieskaverukselta toiselle kuului:  

"Sun elämäsi puu korkealle kasvakoon ja olkoon täytetty onnen ja rakkauden ruusuilla!" 

 Muutenkin nämä toivotukset olivat ihania. 

Ei suinkaan tavallisia "Onnea!"-toivotuksia vaan esim. 

"Olkoon ikäs onnellinen, loppus loistava!"

Eräässä lehdessä oli kuitenkin ennätys, "Otto A-R'lle" oli onnitteluviestejä 

toinen toisensa perään lähes loputtomiin. Otolle toivotettiin mm. 

"Onnea, riemua ja menestystä kaikissa toimissasi, sitä tässä toiwotamme!" ja 

"Hurraa! Nyt Otto nimipäiwällesi joka on huomenna! Onnea riemua ja menestystä,

 sitä veikot toivottaa!"

Erityisesti eräässä toivotuksessa olivat kalliinnäköiset kehykset ympärillään 

 jotka varmasti olivat maksaneet toivottajalle monta markkaa ja sanat: 

"Otolle. 

Onnellisuutta sinulle vaan. Toivoo ainiaan. 

Ja kaikk sinun nimesi tietävät. 

Et ole vanhanakaan unhoitettu!"

Tästä tulin hieman surumieliseksi. 

 Otto on tainnut olla harvinaislaatuinen ihminen, mukava ja ystävällinen

 nuori mies. Monien rakastama. Ja nyt hänet on sittenkin unhoitettu. 

Kuka enää muistaa Ottoa? 

No, nyt moni meistä sentään tänään ajattelee häntä,

 kenties ensimmäisen kerran yli sataan vuoteen. 

Runon kirjoittaja taisikin olla ennustaja.