Viikinkien tekstareita

Tuhat vuotta sitten viikingeillä ei ollut kännyköitä saati älypuhelimia mutta heillä oli samankaltainen tarve kommunikoida toistensa kanssa pikkuviestein kuin ihmisillä nykyäänkin. Tuon ajan tekstarit kirjoitettiin

puhelimen sijasta riimukirjoituksella puukalikoihin, kaarnaan ja luunkappaleisiin. Ne kiedottiin usein kankaaseen ja livautettiin sitten joko itse tai viestinviejän mukana saajalle ja olivat erittäin yleisiä.

Kaikkia viestejä ei ollut tarkoitus pitää yksityisinä vaan erityisesti nuoret, polleat viikinkimiehet

tahtoivat kerskailla puolijulkisesti ihastuksistaan ja omista voimistaan. Tällöin ei haitannut vaikka viestinviejä viestin lukisikin vaikka se ei hänelle ollut osoitettukaan. Täten yhteisö sai tietää esimerkiksi kuka muhinoi kenen kanssa ilman että kohteen tarvitsi siitä itse suoraan kenellekään kertoa.

Kirjoitusmateriaalista johtuen monikaan entisajan tekstari ei ole säilynyt mutta onneksi jotkut kuitenkin.

Tässä muutama tuhatvuotinen viesti kauan sitten eläneiltä intohimoisilta miehiltä ja naisilta.

*

"Rakastan toisen miehen vaimoa niin

että tulikin tuntuu minusta kylmälle! 

Mutta. Minäpäs se olenkin tuon naisen

rakastaja!"

* 

"Niin kovin rakastan toisen miehen naista 
että vuoretkin vapisevat. 

Mikä mahtava mahtinainen hän on!

Rakastamme toisiamme niin että maa räjähtää!!"
 

*

"Toivon niin paljon että voisin käydä oluttuvassa (baarissa!) useammin."

 

"Ingeborg se makasikin kanssani silloin kun olin 

naapurikaupungissa käymässä!"

*

"Kuulitko että meistä juorutaan jotain?"

*

"Sinun pitäisi jo lähteä kotiin täältä!"

 

"Havard tervehtii Gunyä ja tarjoaa ystävyyttään.

Ja nyt. täydellisellä tahdollani pyydän sinulta kättäsi

avioliittoon jos et enää tahdo olla Kolbeinin kanssa.

Mieti asiaa Guny, kerro minulle tahtosi."

*

"Muista minua.
Minä muistan sinua.
Rakasta minua.
Mina rakastan sinua."


Tämä viimeinen toteaa vain: 

"Suutele minua?"