sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Seitsemän ihmettä


Vajaat 150:kin vuotta sitten oli supertähtiä.
 
Eräässä aiemmassa kirjoituksessani olen vilautellut tämänkertaisen 
kirjoitukseni päähenkilöiden, Sutherlandin sisarusten muutamia valokuvia. 
Tällä kertaa kerron myös heidän mielenkiintoisen, todella traagisen 
ja toisaalta äärimmäisen loistokkaan elämäntarinansa.
 
Sutherlandin sisarukset olivat 1800-luvun puolivälin musikaalinen 
perhekokonaisuus johon kuuluivat vanhemmat ja seitsemän tytärtä.
 
Sisarukset olivat niin kuuluisat että on merkillistä miten unhoon he 
ovat painuneet. Voihan olla että 150 vuoden kuluttua kukaan ei enää
 muista vaikkapa Madonnaa paitsi asianharrastajat.
 
 
Tytöt olivat peräisin köyhistä oloista eikä heidän elämänsä
 alkutaival ole juuri ollenkaan mielenkiintoinen.
 
 He asuivat yhdysvaltojen Cambriassa, kalkkunafarmilla vanhempiensa kera ja elivät
 syrjäistä elämää. Heidän äitinsä valmisti vastenmielisen hajuista mönjää jolla voiteli 
tyttöjen hiuksia ja päänahkaa sillä hän uskoi sen auttavan hiustenkasvua mutta tökötin
 hajun takia tyttöjä kartettiin sekä koulussa että ikätoverien parissa ja he olivat mielellään
omissa oloissaan. Kun tytöistä nuorin oli taapero, menehtyi äiti ja sisarukset 
pääsivät lopulta eroon inhottavasta hiustoimenpiteestä.
 
Lasten isän suunnitelmat olivat kuitenkin suuret. Eräs tytöistä oli saavuttanut 
suosiota laulamalla kirkossa ja tämä poiki idean; tytöille hankittiin instrumentteja
 joita he opettelivat soittamaan ja näin soittava ja laulava sisarusparvi oli syntynyt. 
 
 Samanlaisia perhemuusikoita oli toki muitakin, tämän perheen erityiseksi
ja huomattavan suosituksi teki eräs jokaisen lapsen geneettinen yhteispiirre.
 
 
 Sutherlandin sisaruksia vaellettiin katsomaan heidän ihmeellisten pitkien hiustensa 
takia. Jokainen seitsemästä sisaruksesta esiintyi hiukset valtoiminaan auki ja
 jokaisen sisaruksen hiukset olivat niin pitkät että ne ulottuivat maahan saakka.

Viktoriaanisena aikana naisten pitkillä hiuksilla oli valtava symboliarvo. Mitä
 pidemmät ja paksummat hiukset, sen suurempi oli arvosi naisena. Myös miehet 
kaihosivat paksua leijonanharjaa ja tämä aikakausi oli hiuslinimenttien ja -kreemien 
kulta-aikaa. Pitkät hiukset olivat lähes maagisen arvokkaat ja tästä syystä myös löytyy
 monia kuvia 1800-luvun nuorista naisista jotka esiintyvät kuvissa hiukset 
avoimina. Jokainen tahtoi tallentaa tuon naisellisen kruununsa
 kuviin heti kun valokuvaus tuli mahdolliseksi.
 

Vanhimman sisaruksen Sarahin hiukset olivat kaikkein lyhyimmät,
vain runsaan metrin mittaiset. Hän oli isosiskomaisen järkevä
sekä uskonnollinen ja hoiti seitsikon talousasioita fiksusti heidän 
uransa alkuaikoina jolloin toimeentulo oli vielä heikkoa.


Toisiksi vanhin sisaruksista oli nimeltään Victoria.

Victoria ei ollut isosiskonsa tavoin erityisen kiinnostunut uskonnosta
vaan maallisemmista huveista. Hän esiintyi useimmiten timanttisormus
sormessaan ja paksu kultakääty kaulassaan silitellen maatalaahaavia
hiuksiaan kädellään jossa rannerengas välkkyi. Hän oli monien miesten
ihailema mutta ei tahtonut sitoa itseään avioliittoon nuorena vaan kohautti
vasta viisikymppisenä mennessään naimisiin 19-vuotiaan nuoren miehen kanssa.


Kolmas sisar Isabella oli hiljainen unelmoija ja mietiskelijä jolla ei ollut
tuuria miesten kanssa. Hän ihastui kelvottomiin ukkoihin joiden kanssa
mursi sydämensä mutta löysi kuitenkin rakkautta kahdesta avioliitosta.
 
Ensimmäisen liittonsa hän solmi alun perin kuudennen sisaren ihailijan 
kanssa ja tämä herätti perheessä paljon pahoja puheita. Myös hänen 
molemmat aviopuolisonsa olivat häntä itseään huomattavasti nuorempia.

Grace

Neljäs sisar Grace oli puhelias ja huumorintajuinen. Hän toimi
riitelevän sisarusparven sovittelijana joutuen sekaantumaan
moneen selkkaukseen josta itse kärsi kovin. Hän eli seitsikosta
kaikkein pisimpään


Viides sisar Naomi. Naomin piirteiksi todetaan "roomalaisnenä, 
huomattava rintavuus sekä lauluaani joka vei miehet polvilleen."
 
Naomin lauluääni olikin useiden lukemieni tekstien mukaan
kaikkein huomattavin. Hän oli ensimmäinen sisarussarjasta
joka menehtyi ja hänen kuolemansa oli suuri järkytys
 koko perheelle.
 
 
Kuudes sisar, Dora. "Se söpö" jollaiseksi häntä usein kutsuttiin.
 
Katsokaa kuvia tarkkaan, ilmeisesti Dora näytti täsmälleen viktoriaanisen
 ajan kauneusihanteelta lempeine, pyörine kasvoineen ja nöpönenineen
 mutrusuunsa kanssa. Kiehtova knoppitieto! 
 
Minä ainakin tarkastelin näitä kasvoja hyvin tarkkaan, 
onhan hän suloisen näköinen ja on kiinnostavaa tietää että tältä 
kaikki hänen aikansa naiset oletettavasti halusivat näyttää.
 
 
Seitsemäs sisar Mary ei ollut onnekas. 
 
Hän oli aina hieman merkillinen, erilainen kuin toiset sisarukset.
 
Hän viihtyi liiankin hyvin yksin omissa oloissaan ja saattoi saada 
mittavia raivokohtauksia. Hän ei ollut erityisen lahjakas laulu-urallaan
mutta hiustensa vuoksi tärkeä osa seitsikkoa. Hän päätti päivänäsä 
murheellisesti.

Tyttöjen kiertue yhdysvalloissa saavutti nopeasti suosiota. 
 Olihan heitä monta, he olivat kaikki sisaruksia, heidän musiikkinsa ja
laulunsa kaunista ja alkuaikojen esitysten rituaaleihin kuuluva
esitys keräsi mainetta.

Tyttöjen tyyliin kuului että he esiintymislavalle saavuttuaan
asettautuivat riviin ja käänsivät selkänsä yleisölle. Kaasulamput kohdistettiin
tyttöihin jolloin samanaikaisella harjoitellulla liikkeellä he nostivat kätensä päidensä
 päälle ja vetivät pois hiuksia kiinnipitelevät piikit ja soljet jolloin kaikkien 
tyttöjen hiusmassat valahtivat runsaina esille. Toimenpide nostatti yleisöstä
runsaslukuiset "Aaaaaahhhh!!!" ja "Oooooooohhhhh!"-huudahtelut.
 

Itsenäinen kiertue-elämä sujui perheeltä mainiosti mutta kun P.T Barnum
aikansa kuuluisin showmies aneli saada julkisuuteen ponnahtaneen sisarus-
sarjan omalle kiertueelleen, päätettiin siihen suostua jotta voitaisiin
tavoitella entistäkin suurempaa yleisöä.
 
 P.T Barnumin muu kiertue koostui sirkuksesta ja erilaisista kummajaisnäyttelyistä.
 
Vaikka sisarukset kulkivatkin hänen kiertueensa mukana, pidettiin heitä erillään
muista Barnumin yleisömagneeteistä. Tytöt profiloitiin hienostuneemmalle
yleisölle, keski- ja yläluokalle kun muu Barnumin show oli kohdistettu
alaluokille ja köyhälle kansanosalle.

Varsinaisesti rikastuminen alkoi kuitenkin vasta Sisarusten hiustoonikumien,
Sutherlandin linimentin ja "Seitsemän ihmeen" hiuskreemien kehittämisestä
ja myynnistä. Tytöt olivat hankkineet julkisuutensa hiuksillaan, nyt oli aika
saada hiuksista myös rahaa. 
 

Sisarusten isä kehitteli hiusvalmisteita joiden väitti perustuvan 
edesmenneen vaimonsa pahanhajuiseen hiusmönjään jolla tämä oli sivellyt 
tyttärensä päät poikineen. (Todellisuudessa kaikki sarjan tuotteet sisälsivät
 vain rommin ja hamamelisuutteen sekoitusta.) Mukaan otettiin lääkevalmistaja 
Harry Bailey joka hallitsi markkinoinnin ja varsin nopeasti sisarten hiustuotteista 
tuli euroopanlaajuinen villitys jota kaikki niistä joilla oli varaa käyttivät. 
 
Tuon ajan keskiluokkaisen amerikkalaisen viikkopalkka oli 2-10 
dollaria ja yhdestä hiustököttipurkista veloitettiin lähes kaksi dollaria. 
 
Hinta vastaisi suunnilleen sataa euroa per pullo. Voitte siis kuvitella että rahaa tuli.
 
 1800-luku oli muutoinkin erilaisten patenttilääkkeiden kulta-aikaa joten perhe iski
 lääkkeellään kultasuoneen. Olihan heillä todisteena tuotteensa tehosta mitä upeimmat 
ja paksuimmat hiukset kun useimmin ihmiset joutuivat ostamaan patenttilääkkeensä
 kuin sian säkissä, vailla muita todisteita tuotteen tehosta kuin myyjän kehut.
 

Tosiasiassahan tyttöjen hiusten kasvu oli kiinni geeneistä eivätkä
he itse tiettävästi käyttäneet tuotteitaan.

Monet nykyäänkin julkaistavat lehdet ottivat sisarukset palstoilleen.
Cosmopolitan, New yorker, The new york times, Valitut palat, Time-lehti
ja monet, monet muut arvovaltaiset julkaisut kirjoittivat sisaruksista
ihailevaan sävyyn ja toistuvasti joka entisestään lisäsi hiusaineiden myyntiä.
 
Hiustuotevalmisteiden teksteissä tytöt itse vakuuttivat ostajan tuotteen
laadusta ja tyttöjen isä, vanhalta ammatiltaan pastori, lisäsi omat kommenttinsa
jotka olivat omiaan lisäämään tuotteen uskottavuutta ja arvovaltaa kun
hengenmieskin vakuutti niiden toimivuutta.

 
Näihin aikoihin sisarten oli lähes mahdotonta liikkua julkisesti. Ei ollut
 paikkaa jossa he olisivat saaneet liikkua rauhassa. Kun sisarukset esiintyivät 
kirjakaupassa tai mainostivat tuotteitaan apteekissa, syntyi mielipuolisia 
ihmisryntäyksiä joissa ihmisiä  loukkaantui ja vammautui. Pian sisaruksia 
kiellettiin esiintymästä missään kaupassa tai liiketilassa jossa ikkuna oli
 liian lähellä jotta ohikulkevat ihmiset eivät aiheuttaisi häiriötä. 
 
Sisaret jopa tarvitsivat julkisesti liikkuessaan turvamiehiä sillä
 hullaantuneet fanit liikkuivat tyttöjen kintereillä saksien kanssa himoiten leikata
 palasia kuuluisista kutreista. Naiset ja miehet kiiruhtivat iloiten kuluttamaan koko
 viikon palkkansa myymälän tiskille saadakseen kuuluisaa hiuslääkettä ja tyttöjen
 nimikirjoituksin varustetuista valokuvista ja kopioista tuli "must have"-tuote 
jollainen jokaiselta (jolla oli varaa!) tuli löytyä. 
 
Valokuvia esiteltiin kahvikutsuilla, niitä kierrätettiin
kädestä käteen ja pidettiin olohuoneiden kaunistuksina. Onnekas
 oli se jolla oli kaikkien seitsemän kuvan sarja.
 
Sisarukset isänsä kanssa
 
Perheen elintaso nousi nopeasti huimiin mittoihin. Rahaa tuli 
mutta köyhistä oloista ollut perhe ei osannut sitä käsitellä. Varoja
törsättiin varomattomia summia lakeijoihin, sisäköihin, sisäpalvelijattariin,
henkilökohtaisiin kamarineitoihin, turvamiehiin, lemmikkieläimiin, asuntoihin,
kultakoruihin ja timantteihin. Rahaa paloi mittaviin matkoihin, suuriin
 aterioihin, illallisjuhliin ja viiniin.

Sisarukset päättivät myös rakentaa entiseen kotikaupunkiinsa yhteisen
kartanon. Huolimatta sisarillisista välienselvittelyistä ja kinoista, sisaret
tahtoivat ehdottomasti elää koko loppuelämänsä yhdessä. Tästä he olivat
aina yksimielisiä. Kartanon oli määrä olla varsinainen tukikohta jossa he
 voisivat levätä huolimatta siitä että he omistivat lukuisia asuntoja myös 
muualla yhdysvalloissa. Rakennuksesta tuli rakentaa niin suuri että mikäli 
jokuheistä halusi mennä naimisiin olisi rakennuksessa tilaa kaikille. 
 
Naimisiinmenosta ei kuitenkaan usein puhuttu, tytöt olivat nyt täysin
itsenäisiä ja häikäisevän rikkaita maailmanluokan kuuluisuuksia. 

 
Naimisiinmeno aikana jolloin naisella ei ollut juuri minkäänlaisia oikeuksia
olisi merkittänyt naimisiinmenijälle omaisuuden menetystä sen siirryttyä
miehen omistukseen. Nainen oli myös aina suurissa määrin miehen 
päätäntävallan alla. Entä jos puoliso olisikin määrännyt lopettamaan 
uran ja keskittymään kotiäitiyteen? Sitä riskiä välteltiin. Kenties myös
tämän syyn takia ne sisarukset jotka lopulta menivät naimisiin, ottivat
askeleen avoliittoon vasta 40-50-vuotiaina ja ottivat puolisoikseen
 18-20-vuotiaita miehiä. Nuoria poikasia oli helpompi ohjailla.

Miesten sijaan sisarukset keskittyivät uraansa. Ja lemmikkeihinsä.
 
Perheen lemmikit olivat kuin kuninkaallisia omine vaatevarastoineen joka vuodenajalle.
Kun lemmikit kuolivat pidettiin niille suuria hautajaisia, niille rakennettiin mittavia
hautamuistomerkkejä ja paikallislehdessä julkaistiin lemmikkien muistotekstejä. 
 
Perheen hevoset kengitettiin kultakenkiin jotka metallin pehmeyden takia eivät kauaa kestäneet.

Sisarusten kartanosta tehtiin kaikkein uudenaikaisin suurine marmorisine kylpyhuoneineen
 joissa oli juokseva vesi. Jotta vesi saatiin kartanoon piti palvelijoiden täyttää rakennuksen
katolla oleva vesitankki joka päivä kantamalla vesi käsivoimin ullakolle saakka.
 
Tyttöjen tuotteita

Mielenkiintoisiin talon erikoisuuksiin kuuluivat esimerkiksi tyttöjen 
näköiskuviksi tehdyt metrinkorkuiset nuket. Nukkien hiukset olivat tuuheat
ja paksut, ja pitkät, olihan ne koostettu sisarusten omista hiuksista jotka
 olivat irronneet hiuksia harjatessa.
 
 Näitä nukkeja kierrätettiin ympäri maata ja pidettiin esillä 
suurimmissa kauppakeskuksissa joissa tyttöjen hiustuotteita myytiin, aina
ne kuitenkin palautettiin kartanoon joissa kullekin nukelle oli oma palvelijansa
joka vastasi nuken hiusten hoidosta. Samat seisemän palvelijaa myös
 olivat vastuussa sisarten omien hiusten kampauksesta ja hoidosta.
 
 
Päällepäin tytöt olivat mitä siveimpiä viktoriaanisia naisia. He olivat
onnistuneet luomaan kunnianarvoisan ja siistin elämän julkisuudessa aikana
 jolloin naisen ei ollut sopivaa esiintyä julkisuudessa menettämättä mainettaan.
Sutherlandin sisarukset olivat kuitenkin koko kansan sydänkäpyjä eikä
yläluokkakaan katsonut heitä kieroon, aivan päinvastoin.

Kulissien taustalla asiat olivat kuitenkin aivan toisin.

Sisaret elivät kartanossaan ja ulkomailla hyvin samanlaista elämää kuin
mitä nykyajankin supertähdet elävät. Heillä oli useita rakastajia joiden
kosiopuheille korkeintaan naurettiin, sisarukset joivat runsain määrin 
alkoholia sekä rahaa kului myös huumeisiin. 
 
Tuona aikana tosin huumeet eivät olleet
 kiellettyjä vaan esimerkiksi oopiumia myytiin avoimesti sekä
lääkkeeksi että viihdekäyttöön. Esimerkiksi kaikissa suosituimmissa imeväisten
eli vauvojen vatsanpuru- kuume- ja muissa lääkkeissä pääaines oli oopiumi.

Juhlinnassa ja perheen toimissa mukana kulkeva yhteistyökumppani Harry
Bailey onnistui lopulta iskemään erään sisaruksista, Naomin. He menivät 
naimisiin ja saivat peräkkäin kokonaista kolme lasta kun Naomi yhtäkkisesti
kuoli nopean sairauden jälkeen. Sisarukset olivat äärimmäisen järkyttyneitä,
heidän symbioosinomaisen yhdyselämänsä ensimmäinen jäsen oli lähtenyt.
 
 Naomi Sutherland
 
Kun surusta oltiin hieman toivuttu käsitettiin että seitsemän sisaruksen brändi
ei voinut jatkua vain kuudella jäsenellä ja Anna Rogers-niminen nainen jonka
hiukset olivat yli kaksimetriset, palkattiin menehtyneen Naomin tilalle.
 
Muuan ranskalainen aristokraatti nimeltään Frederic Castlemaine saapui näinä
aikoina myös kosiskelemaan sievää Doraa mutta päätyikin lopulta naimaan
päälle nelikymppisen Isabellan. Tämäkään tarina ei päätynyt hyvin sillä eräällä
sisarusten kiertueella, morfiinin ja oopiumin innokas käyttäjä Frederic päätyi 
itsemurhaan. 
 
Mukava Frederic oli ollut kaikkien sisarten suosiossa ja koska kuoleman kohtaaminen
kokonaisuudessaan oli sisaruksille aina tavallistakin vaikeampi pala käsiteltäväksi, 
eivät he antaneet ruumista hautausurakoitsijoiden palsamoitavaksi ajan tavan mukaan. 
 Sen sijaan he tilasivat lasikantisen arkun ja kymmenen päivän ajan he istuivat ruumiin
vieressä rukoillen ja laulaen. Kymmenentenä päivänä haju oli kuitenkin niin 
karmea että paikkakunnan terveysviranomaiset veivät ruumiin lähes väkivalloin
 pois ja se sijoitettiin erilliseen mausoleumiin. 
 
Kuolema oli Fredericin vaimolle Isabellalle järkyttävä isku ja kahden vuoden ajan
 hän vaelsi päivittäin yöaikaan miehensa haudalle rukoilemaan. Sureminen ei 
olisi päättynyt varmasti siihenkään mutta Isabellan onneksi hän ihastui uuteen,
 hieman nuorempaan mieheen Alonzo Swainiin jonka hän päätyi naimaan.
 
 Fredericin hautamausoleumi 
johon on haudattu myös Isabella

Toinen sisar Victoriakin löysi rakkauden. 
 
Victoria oli jo lähes viisissäkymmenissä kun hän
 päätti ottaa puolisokseen 19-vuotiaan poikasen. Tämä järkytti muuta
perhettä niin paljon (on mahdollista että joku muu sisaruksista oli myös
 iskenyt silmänsä Victorian puolisoon) että he heittivät Victorian ulos sisarusten 
yhteisestä kartanosta jossa heidän kaikkien oli ollut määrä elää perheineen
elämiensä loppuun saakka. Vaikka sisarusten kiertue-elämä yhä jatkui ei elämä
enää ollut samanlaista ja tragedia iski jälleen. 
 
Victoria menehtyi vain muutama vuosi välirikon
 jälkeen ja jälleen jouduttiin palkkaamaan uusi pitkähiuksinen
nainen seitsemän sisaruksen kiertueelle joita olikin nyt tosiasiassa enää viisi.
 
 Bisnekset eivät muutenkaan enää sujuneet kuten ennen. Kaksi sisarusta seitsemästä
olivat nyt kuolleet. Mary, nuorin sisaruksista joka oli aina ollut merkillisen vihamielinen 
ja antisosiaalinen alkoi muuttua hullummaksi. Hän kehitteli omia loitsuja ja taikasanojaan
joilla hän kirosi muita sisaruksiaan ollessaan henkisesti heikoimmillaan ja hänen
osallistumisensa kiertueille ei enää onnistunut vaan hänet piti usein lukita 
huoneeseensa jotta hän ei olisi vahingoittanut muita.
 
 Mary Sutherland

1800-luku oli nyt jäänyt taakse ja oltiin uudella vuosisadalla. Viktoriaaniset
hiusihanteet olivat katoamassa ja unohtumassa, oltiin uudistusmielisiä
ja naisten asema oli muuttumassa. Pitkät hiukset alettiin nähdä rajoittavina
ja lopullisen kuoliniskun sisarten brändille antoivat flapper-muodin edelläkävijät.
 
Nuoret naiset alkoivat leikata hiuksiaan lyhyeksi polkkatukaksi ja uusi trendi
oli syntynyt. Hiustuotteiden menekki romahti ja samoin sisarten alkoi
olla vaikea saada töitä. Uusia kuolemia tapahtui perheessä. Ensin kuoli vanhin
sisar Sarah ja muutama vuosi hänen jälkeensä menehtyi kolmas sisar Isabella.
 
Terveysviranomaisten piti noutaa myös heidän ruumiinsa väkisin sillä 
sisarukset eivät olisi halunneet luovuttaa niitä haudattaviksi.

Nyt sisaruksia oli jäljellä enää kolme. Perheen varat olivat loppu. Vuosikausien 
järkyttävä törsäys ja huonot sijoitukset olivat imeneet sisarten varat kunnes mitään
 ei ollut jäljellä. Viimeisenä toivonaan he matkasivat Hollywoodiin ja toivoivat myyvänsä
 tarinansa elokuvantekijöille mutta kiinnostusta projektiin ei syntynyt tarpeeksi. 
 
Tällä matkalla sattui järkyttävä tapahtumasarja. Sisarukset joutuivat
auto-onnettomuuteen ja Dora, sisarussarjan kaunein, viktoriaanisen ajan
ihannekuva ja maailmanlaajuisesti ihailtu kuuluisuus kuoli.
 
 
Grace ja epätasapainoinen Mary, ainoat jäljelläolevat sisarukset 
olivat tässä vaiheessa niin varattomia että heillä ei ollut varaa
 krematoida Doran ruumista vaan ruumis jäi hautausurakoijalle 
ja joutui merkitsemättömään hautaan.

Grace ja Mary koettivat riipiä toimeentulonsa myymällä edelleen
hiustuotteitaan joita kukaan ei enää tahtonut ostaa. Kaikki myytävissä oleva
omaisuus kartanoa lukuunottamatta oli jo myyty ja koska varoja kartanon 
ylläpitoon ei ollut, joutuivat he muuttamaan sieltä pois. Muuton jälkeen
talo syttyi tuntemattomista syistä palamaan ja tuhoutui kokonaan.
 
 Mary

Maryn tila huononi nopeasti ja ei kulunut aikaakaan kun hän 
joutui mielisairaalaan josta ei koskaan enää päässyt pois.
 
Hän menehtyi vuonna 1939. 
 
Grace puolestaan eli vanhuutensa suuressa köyhyydessä,
 yksin ja kaikkien unohtamana kuollen lopulta ajalleen 
harvinaisen vanhana kunnioitettavassa 92-vuoden iässä.
 
Hänetkin haudattiin merkitsemättömään hautaan.

Grace Sutherland

Omaa sydäntäni tämä tarina riipi.
 
Tarina joka alkoi pohjattoman köyhistä olosuhteista, joka kehittyi 
megalomaaniseen menestykseen ja joka päättyi loputtoman onnettomasti.

On hyvin murheellista nyt lähes vuosisata tapahtumien jälkeen katsella
kokonaisen perheen ihmeellistä elämänkohtaloa ja lukea elämistä joiden
loppu olisi voinut olla aivan toinen jos harkintaa ja säästäväisyyttä 
olisi käytetty. Kuinka toivonkaan että sisarukset olisivat kymmenien
vuosien aikaisen huippusuosionsa aikana säästelleet jotta he eivät olisi 
kuolleet yksi kerrallaan kurjuudessa saamatta edes itselleen hautapaikkaa.

Tuntuu käsittämättömältä että maailma vain unohti heidät joiden nimi
 oli ennen jokaisen huulilla. Eikö kukaan missään vaiheessa miettinyt
mitä heille kuului ja missä he olivat?

10 kommenttia:

  1. "Pidin tästä, mutta en tällä kertaa jaksa kommentoida":n pitäisi saada seurakseen vaihtoehdon "Rakastin tätä, mutta olen sanaton, enkä kykene kommentoimaan."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen erittäin otettu tästä kommentista, kiitos.

      Poista
  2. Todella kiinnostava, vaikkakin traaginen tarina. Mietin, että noinkohan nykyäänkin voisi käydä, että kerran niin kuuluisat ihmiset vaan unohdettais. Siskosten tarinasta saisi kyhättyä todella kiinnostavan elokuvan, ihme jos ketään elokuvatuottaja ei ole vielä innostunut aiheesta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän näitä historiajuttuja luen, sen useammin saan arjessani väläyksiä siitä että nykyinen hetkikin vaipuu lopulta historiaan. Parin sadan vuoden kuluttua me olemme poissa ja aivan uudet ihmiset ovat tulleet tilallemme eikä heitä enää kiinnosta meidän aikamme viihde. On jopa todennäköistä että nykypäivän julkkikset unohdetaan ennemmin tai myöhemmin. Jotenkin hätkähdyttävää kun asian tajuaa!

      Poista
  3. Hieno, vaikkakin surullinen tarina, kiitos! Niin mikä elokuva tästä tulisikaan, vaikka Tim Burtonin ohjaamana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet täysin oikeassa! Tim Burton olisi täydellinen tämän elokuvan ohjaaja. Harmi etten tunne ketään hollywoodista, aika olisi todellakin jo kypsä tyttöjen tarinalle.

      Poista
  4. Tällaiset tarinat kuvittavat sitä kaikkien uskontojen toitottamaa tosiasiaa, ettei rahaa, statusta, kauneutta, muodikkuutta ja luksuselämää kannata tavoitella. Kaikki se katoaa niin kuin Sunderlandin sisarukset hiuksineen. Surullista ettei edes perheen pappisisä sitä ymmärtänyt. Otankin tämän mielenkiintoisen tarinan, jonka taas niin sydämeenkäyvästi ja taitavasti suomeksi kerroit, vastaan hengellisenä oppituntina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kaunis kohteliaisuus. Koen myös vetoa elämäntarinoihin joiden sisältö paljastaa ihmiselämien loputtoman turhan taistelun hetkellisten hyödykkeiden kanssa. Olen itse onnekas, en ole kokenut lapsuudessani suurta puutetta tai pulaa ruoasta, minun ei tarvitse totella alinta itseäni joka puutteen pelossa määrää omistamaan elämänsä mammonan hankinnalle ja omistautumaan sille. Jos materia-ajatteluun hetkellisesti vetäytyykin mukaan, muistuttavat tällaiset elämänkohtalot niin selvästi siitä ettei yksinkertaisesti kannata.

      Poista
  5. todella mielenkiintoinen blogi :)

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista kommenteistasi <3 Kaunis kiitos <3 Palaa pian