Kirjoitin viimeksi
Noidan käsikirjasta, nostalgisesta lastenkirjasta joka tuntui olevan teille monille liiankin tuttu. Olin iloinen kommenteistanne, kiitos että niin moni teistä tahtoi jakaa omia lapsuusmuistojaan kirjan parista.
Lupasin syksyn aikana keskittyä muutamaan kirjan kertomukseen syvemmin ja tänään, kekrin tahi halloweenin aikana on vuorossa ensimäinen tarina. Alla olevat kuvituskuvat kenties tuovat muistoja niistä kerroista kun itse lapsena tästä kertomuksesta ensimmäistä kertaa kuulitte.
(Muistelkaa myös viime vuoden kirjoitustani siitä aiheesta miksi kekriä tai halloweenia suomessa juhlitaankaan.)
Pidemmittä puheitta itse asiaan.
Tämän illan kertomus alkaa miehestä nimetä Arnold Paole
(tai Arnaut Pavle) jonka tarina sijoittuu luvuille 1725-1728.
Arnold jonka varhaisnuoruudesta emme tiedä mitään, oli serbi mutta myös Itävallan armeijan sotilas. Armeijaelämä kuljetti häntä monissa eri maissa ja useilla asemapaikoilla. Eräällä kerralla Arnoldille tapahtui jotakin sellaista mitä hän ei tulisi milloinkaan unohtamaan.
Arnold lähti lopulta armeijasta ja muutti asumaan serbiaan, kylään nimeltä Meduegna. Tuohon kylään hän kotiutui mutta muut kyläläiset usein karsastivat häntä. Arnold nimittäin kertoili usein merkillistä tarinaa siitä mitä hänelle oli tapahtunut armeija-aikoinaan hänen ollessaan asemapaikallaan Gossavan (
ehkä Kosovo, toisten lähteiden mukaan hän oli kreikassa) lähellä.
Tuolla, hän kertoi, hän oli joutunut olennon uhriksi joka imi hänestä verta ja väkivoimin taltutti hänet, vahvan ja riuskan miehen kuin pikkulapsen maahan. Hirveä tapahtuma ei edes jäänyt yhteen vaan toistui useampia kertoja.
Arnold oli kauhuissaan, tapahtumat olivat vaikuttaneet häneen syvästi mutta onneksi hän tiesi miten toimia. Arnold tiesi entuudestaan vampyyrien olemassaolosta ja hän oli myös kuullut mitä tehdä jos sellaisen uhriksi joutui.
Niin hän etsi hyökkäyspaikkaa lähellä olevilta haudoilta tuoretta maata ja sen löydettyään hän löysi myös vampyyrin.
Kertomuksen mukaan hän siveli haudalta löytynyttä verta iholleen sekä söi hitusen haudalta löytynyttä multaa. Tämän jälkeen olento ei enää vainonnut häntä ja ajan kanssa mies toipui muuttaen rauhalliseen Meduegnan kylään.
Valitettavaa Arnoldin puolesta oli se ettei hän kauaa ehtinyt nauttia rauhallisesta elämästään kylässä. Vuonna 1725 hänen tehdessään arkisia heinätöitä, putosi hän kohtalokkaasti heinäkärryistä ja taittoi niskansa kuollen välittömästi.
Arnold haudattiin. Ne jotka häneen olivat ehtineet kiintyä surivat mutta elämän oli jatkuttava normaalisti. Näin kävikin...
Muutamien viikkojen ajan.
Noin kuukausi Arnoldin kuoleman jälkeen kylässä alkoivat merkilliset huhut.
Eräs kyläläinen väitti että Arnold näköinen mies oli yöllä pyrkinyt hänen asuntoonsa. Muutaman päivän perästä toinen kyläläinen koki saman tapahtuman todeten ääni vapisten että tällä kerralla kyseessä oli itse Arnold, ei vain hänen kaksoisolentonsa. Muutaman päivän sisällä ilmestyi kolmas ja vielä neljäskin henkilö jotka ahdistuneena kertoivat kaikki nähneensa Arnoldin joka oli koettanut tunkeutua heidän asuntoihinsa tai napata heidät omilta kotipihoiltaan.
Pelko valtasi kylän ja pelko yltyi kun jokainen neljästä eri henkilöstä jotka kaikki kertoivat nähneensä kuolleen Arnoldin, kuolivat itsekin yksi kerrallaan.
Paniikin vallassa kyläläiset kokoontuivat paikallisen armeijapomon, eräänlaisen kyläpäällikön luokse neuvonpitoon. Onneksi päälliköllä oli tietoa samanlaisista tapahtumista ja lopputuloksena päätettiin avata Arnoldin hauta. Asiaan oli saatava selvyys.
Haudalle lähdettiin, se avattiin ja näky oli odotettu.
Arnold näytti persikkaposkineen ja rusohuulineen täysin elävältä vaikka oli kuollut jo vajaat pari kuukautta sitten. Vaikutelma oli myös karmea kaikkialla olevan veren takia, Arnoldin vaatteet olivat siitä märät ja veri oli tuoretta.
Samasta hetkestä toimitettiin nykyihmisillekin tunnetuksi tullut vampyyrintuhoamismenetelmä ja Arnoldin sydämen läpi iskettiin puuvaarna. Tuolla hetkellä, kerrotaan, Arnold heräsi ja huusi karmivasti tuskasta kirkuen lähettäen toimenpidettä katsomassa olleet kyläläiset kilometrien päähän.
Arnold oli vihdoin tullut matkansa päähän.
Käännyttiin myös noiden neljän menehtyneen kyläläisen puoleen jotka kaikki kertoivat kokeneensa Arnoldin vierailun ja jotka olivat sitten yllättäen kuolleet muutaman viikon sisällä. Heidän hautansa avattiin ja sama toimenpide toteutettiin heille jotta vampyyritartunta ei enää laajemmalle leviäisi. Kaikki ruumiit poltettiin tulella.
Arki palasi jälleen kylään niin pitkälti kun se kerrottujen tapahtumien valossa voi palata.
Kului vuosi, kului toinen ja vaikka tarinasta puhuttiin edelleen erityisesti talven tullen, sen kauhistuttavuus alkoi hiljalleen unohtua. Yhteensä kului noin viitisen vuotta kun alkutalvesta 1731 kylässä alkoi jälleen tapahtua merkillisiä.
Lyhyen ajan sisällä ihmisiä alkoi kuolla.
Heitä kuoli täysin sattumanvaraisesti. Nuoria, vanhoja, terveitä ihmisiä hyvin vähäisin sairaudenoirein tai oireita ei ollut lainkaan. Vajaat viisitoista ihmistä kuoli toinen toisensa jälkeen ja kauhu sai kylässä jälleen jalansijan.
Ensin kuoli viisikymppinen Miliza-rouva. Häntä seurasi 14-vuotias terve poika Milloi. Seuraavaksi 17-vuotias Joachim, vain 15 päivää vanha vauva Peter, 20-vuotias tyttö nimeltä Stanno sekä hänen pieni vauvansa, 24-vuotias mies Radi, 25-vuotias Miloe ja monta, monta muuta. Ainoat oireet joita kuolleet olivat kokeneet olivat sydämen kohdalla tuntunut kipu ja kasvojen vähäverisyys.
Jälleen kokoonnuttiin aamuvarhain kyläpäällikön luokse pohtimaan asiaa ja kaikki saivat sanoa sanansa. Syyttävä pää kääntyi ensimmäisenä menehtynyttä Miliza-rouvaa kohtaan. Muistettiin pieni kertomus jonka hän oli kertonut useasti syysiltoina puhdetöiden parissa istuessa. Tuon kertomuksensa mukaan Miliza oli viitisen vuotta sitten syönyt nälkäänsä kylätien varresta löytämäänsä raadellun lampaan lihaa. Hän oli vasta ruokailunsa jälkeen ymmärtänyt että lampaan oli tappanut, kuka muukaan kuin vampyyriksi muuttunut Arnold.
Joku muisti myös nuoren äidin Stannon kertoneen miten hän oli salaa sipaissut Arnoldin arkusta löytynyttä verta iholleen suojaksi tulevia vampyyreitä vastaan.
Kyläläisten mielestä juttu oli selvä, Arnold-vampyyri oli ehtinyt sittenkin tartuttaa sairautensa eteenpäin lampaanlihan kautta Miliza-rouvaan sekä verensä kautta nuoreen Stanno-tyttöseen. Kun eräs kyläläinen vielä ääni täristen kertoi tyttärensä tarinan, asia oli entistä varmempi.
Nimittäin kyläläisen vasta kuollut kaunis tytär oli mennyt nukkumaan "
terveenä ja viehättävänä" herättäen myöhemmin öisellä huudollaan koko talon. Muiden juostessa tyttären huoneeseen oli tämä hysteerisenä kertonut miten muutamia päiviä aiemmin mystisesti kuollut 25-vuotias Miloe oli juuri seissyt hänen vuoteensa vieressä ilmielävänä. Seuraavana aamuna tytär oli sairas ja muutamien hetkien päästä hän kuoli.
Koska asia oli nyt näin laaja, kuolleita oli paljon ja heitä tuli jatkuvasti lisää, ottivat kyläläiset yhteyttä armeijaan.
Armeijassa ei ensimmäisenä uskottu vampyyreihin ja paikalle kylään lähetettiin tartuntatautien lääkäri, sotilaslääkäri sekä useampi armeijan luutnantti.
Kun lääkärit ja armeijaviranomaiset saapuivat paikalle, kuuntelivat he kyläläisten selostuksen. Kyläläisten mielestä muuta mahdollisuutta ei ollut kuin se, että menehtyneiden haudat avattaisiin ja tutkittaisiin miltä ruumiit näyttäisivät.
Rauhoittaakseen ihmisiä, suostuivat armeijan lähettämät viranomaiset kyläläisten pyyntöihin.
Seuraava lainaus on Itävallan rykmentin kirurgin Johannes Fluckingerin tapauksesta kirjoittamasta aidosta raportista:
"Samana iltapäivänä lähdimme hautausmaalle kylän vanhimpien jäsenten kanssa tutkiaksemme epäilyttäviksi merkityt haudat ja tutkiaksemme niissä makaavat ruumiit. Seuraavassa kuvaus siitä mitä löysimme:
1. Nainen nimeltä Stanno. 20-vuotias nainen joka kuollut pian synnytyksen jälkeen. Kertoo sivelleensä itseensä oletetun vampyyrin verta joka kyläläisten mukaan olisi tehnyt mainitusta naisesta sekä hänen vauvastaan vampyyrin. Vauva oli myös menehtynyt mutta koska sitä ei oltu ehditty kastaa, oli se haudattu aidan taakse huolimattomasti ja huolimattoman hautauksen takia olivat koirat sen syöneet eikä lasta saatu näin tutkittavaksi. Stanno-niminen nainen oli haudassaan lähes täydellisesti säilyneenä. Avasimme ruumiin ja huomasimme että cavitate pectoris sisälsi suurehkon määrän tuoretta verta. Suonien sisällä oleva veri kuten esim. ventriculis ortiksessa,
ei ollut, kuten normaalisti, hyytynyttä vaan juoksevaa ja kaikki sisäelimet, keuhkot, maksa, vatsa, perna ja muut sisäelimet olivat täysin tuoreet ja aivan samanlaiset kuin terveellä ihmisellä. Hänen käsiensä ja jalkojensa iho kuten myös hänen vanhat kyntensä putosivat tutkimuksen aikana itsestään mutta käsissä oli selvästi nähtävissä uuden ihon kehittymistä ja myös uudet kynnet olivat kasvaneet vanhojen ja pudonneiden alle. Uusi iho oli raikkaan väristä ja kiinteää.
2. Seuraavassa haudassa makasi nainen nimeltä Miliza joka oli kuollut kolmen kuukauden sairastamisen jälkeen ja joka oli ollut haudattuna 90 päivää. Hänen rintakehästään löytyi huomattava määrä nestemäistä, tuoretta verta ja kuten aiemman ruumiin kohdalla mainittu, myös tämän sisäelimet olivat tuoreet ja terveet. Ruumiinavauksen aikana ympärillämme seisovat kyläläiset ihailivat kovin Miliza-naisen ruumiin pyöreyttä ja kehon täydellisyyttä todeten miten oli laajalti tunnettua että Miliza oli eläessään ollut kovin kuivakka, laiha ja kituloinen ja kyläläiset tahtoivat painottaa että tämä ruumiin pyöreys ja kaunisvartaloisuus oli tapahtunut selvästi sinä aikana kun ruumis oli maannut haudassa.Tätä naista epäillään epidemian aloittajaksi.
3. Seuraavaksi 8 päivän ikäinen vauva joka oli maannut haudassaan 90 päivän ajan. Hänestä löysimme samanlaiset merkit vampirismista.
4. 16-vuotiaan pojan ruumis kaivettiin esiin seuraavaksi. Oli maannut haudassa 9 viikkoa ja hänestä löysimme samanlaiset merkit vampirismista.
5. Joachim, 17-vuotias poika oli maannut haudassa myös 9 viikkoa ja hänestä löysimme samanlaiset merkit vampirismista.
6. Nainen nimeltä Ruscha. Oli maannut haudassa 6 viikkoa. Hänestä löysimme samat merkit mutta tuoretta verta oli rinnan lisäksi myös fundo ventriculissa.
7. Kymmenvuotias tyttö, kuolleena kaksi kuukautta. Samanlaisessa tilassa kuin muut. Täydelliset sisäelimet, tuoreet ja terveet. Ei maatumisen merkkejä. Paljon tuoretta verta suonissa.
8. Päällikön vaimo ja tämän lapsi. Ensin kuoli vaimo, kahdeksan viikkoa myöhemmin tämän vauva. Molemmat olivat pahasti maatuneita eikä heistä löytynyt mitään samanlaista viitettä kuin aiemmista.
9. Palvelijatar nimeltä Rhade. 21-vuotias, maannut haudassa viisi viikkoa. Ruumis oli aloittanut maatumisen eikä hänestä löytynyt mitään vampirismin merkkejä.
10. Kyläläisen vaimo lapsensa kanssa. Molemmat kuolleet viisi viikkoa aikaisemmin. Maatuminen lähtenyt hyvin käyntiin, ei merkkejä vampirismista."
Fluckingerin raportti jatkuu näin käyden läpi kuolleita kyläläisiä. Kun ruumiinavaukset oli suoritettu loppuun, katkaistiin niiden ruumiiden päät joiden ruumiista oli löytynyt epänormaaleja merkkejä ja sekä päät että vartalot poltettiin. Tuhkat heitettiin Moravajokeen. Ne ruumiit joissa oli selviä ja normaaleita maatumisen merkkejä, asetettiin takaisin hautoihinsa.
Mainittu asiakirja on edelleen olemassa, se on päivätty tammikuun 26. 1732 ja kaikki paikalla olleet ruumiinavauksiin osallistuneet upseerit sekä lääkärit ovat sen allekirjoittaneet.
Näiden tapahtumien jälkeen elämä kylässä rauhoittui. Erikoisia kuolemia ei enää sattunut, kun joku kuoli, ei hän palannut elävien pariin ja mitään merkillistä ei enää koskaan tapahtunut.
Kotiin palattuaan eräs lääkäreistä oli niin tapauksen järkyttämä että hän kirjoitti siitä laajan raportin isälleen joka myös toimi lääkärin ammatissa. Isä puolestaan toivoi että sana kuvatusta kauheasta taudista leviäisi ja lähetti raporttikopioita useisiin lehtiin.
Tapahtumasarja herättikin runsaasti huomiota 1700-luvun euroopassa.
Nykylukija saa tapahtumasta itselleen pohdittavaa. Vampyyri-ilmiö on vanha ja lastenkirjan värikkäiden kuvien ja lyhyen tarinan taustalta paljastui mielenkiintoinen todellinen tapaus kylästä jota kauhu riivasi kolmisensataa vuotta sitten.
Todennäköisimmiltä tuntuu että kyläläiset kuolivat yksinkertaisesti jonkinlaiseen joukkotautiin. Suurin osa menehtyneistä kuvailivat ennen kuolemaansa tunteneensä kipua sydämen tienoilla ja he kaikki näyttivät vähäverisiltä ja kalpeilta, sairauden merkkejä ilman vampyyrejäkin. Lisäksi ainakin kolme naista kuoli pian synnytyksen jälkeen. Lapsivuodekuume oli varsin yleinen vastasynnyttäneiden naisten kuolinsyy ja usein myös lapset luolivat pian äitiensä jälkeen. Kaikki luonnollisia syitä.
On myös helppo uskoa että syrjäisessä kylässä tavallisten maanviljelijöiden parissa taikausko oli voimakas. Ei tarvittu muuta kuin huhu ja oli helppo sanoa miten itsekin oli nähnyt klapinhakumatkalla iltapimeällä jotakin merkillistä, ehkä juuri sen viime viikolla kuolleen naapurin. Kun todellisuudessa kyseessä oli vain tarve tuntea itsensä tärkeäksi ja oikeasti olikin nähty vain varjo.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekevät kuitenkin puolueettomat todistajat.
Armeijan luutnantit ja kokeneet lääkärit oli lähetetty paikalle nimenomaan rauhoittamaan hysteerisiä kyläläisiä. Heidän etukäteisohjeistusensa oli läpikäydä ruumiit ja tarjota virkavallan mielipide.
Kyseiset lääkärit olivat ammatissaan erittäin kokeneita. He matkasivat armeijan mukana paikaten sanoinkuvaamattomimpia vammoja sotilaiden parissa ja he olivat nähneet enemmän ruumiita kuin kukaan. He olivat valmiita tyynnyttämään kyläläiset tieteellisin faktoin, paketoimaan tilanteen nopeasti ja lähtemään paikalta.
Silti puolueettomassa tutkimuksissaan he löysivät omaksi epäuskokseen lukuisia järjenvastaisia merkkejä ruumiista joiden olisi pitänyt olla syvässä maatumistilassa ja kirjasivat ne raporttiin joka päätyi keisarille saakka. Tuo ei ollut tilanne jossa olisi kannattanut lasketella luikuria.
Kaikin nykypäivään säästyneiden dokumenttien valossa lääkäreissä herätti aitoa hämmästystä, järkytystä ja kauhuakin, se fakta että jopa kuukausia haudassa olleista ruumiista löytyi tervettä kudosta, tuoretta verta ja ruumiiden suonten sisäinen veri oli edelleen juoksevaa. Toisten samaan aikaan kuolleiden ruumiit taas olivat luonnollisessa tilassa maatuen täysin normaalisti.
Nyt tapahtumasta on kulunut pitkä aika.
Mitään todisteita tapahtumista ei ole kirjoitettujen raporttien ja suusta suuhun kerrotun perimätiedon lisäksi.
Kaiken aloittanut Arnold-parka on kauan sitten levinnyt tuhkana maailman tuuliin mutta tuon kohtalokkaan vampyyrinpurema-armeijareissun jälkiseurauksista puhutaan edelleen vielä tänäkin päivänä serbian alueella.
Ja tänään sitä muistellaan myös täällä meillä.
Tunnelmallista kekriä jokaiselle.
